- Project Runeberg -  Kirjawa Joukko /
26

(1874) [MARC] Author: Carl Brosbøll Translator: Johan Magnus Salenius
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

nyt mitään metsäneläwää. Aurinko paahtoi pahasti aamupuolella. Mäkien wäliltä löysi koira jäljen eikä aikaakaan, niin näki Yrjö ketun luikkiwan korkeitten pensasten wäliin. Mutta sillä kertaa tawoitettiin parempaa saalista ja kettu pääsi rauhassa tiehensä. Yrjö kutsui koiran jäljeltä ja kääntyi toista suuntaa menemään. Puolipäiwä tuli, ilta tuli. Onneton kyttä ei wielä ollut nähnyt mitään eläwää ja kaiken päiwää huoletti häntä lakkaamatta se ajatus, että pikku Jussi alamittainen, joka siihen asti oli hiljaisena kärsinyt hänen pilkkaa ja häwäistystänsa, weisi häneltä koko ammatin. Kaste laskeutui maalle; oli selkeä kuunwaloinen ilta. Yrjö kääntyi takaisin metsään ja kätki itsensä pensaan taakse erään polun warrella, jota myöten metsän riista tawallisesti kulki, kun se metsästä pyrki lakealle. Puut heittiwät tummat warjot hänen edessään olewalle leikatulle ruismaalle. Tarhapöllö huutaa winkaisi ylhäällä pyökkipuussa, waan muuten oli kaikki hiljaa, äänetöntä. Ammuttawia otuksia ei näkynyt.

Kyttä oli toiwotonna. Kyyneleet läikkyiwät hänen silmissään; hän kirosi kowaa kohtaloansa.

"Ei se toimita mitään, jos tässä olen peittosilla", kuiskasi hän wiimein. "Pitää taas lähteä liikkeelle, toista suuntaa koettelemaan. Nälästynyt olen miesparka, kuin koira ikään; en ole aamusta saakka maistanut ruokamuruakaan paitsi tuota leipäpalaa murkinaksi, waan ei sille nyt mahda mitään. Täytyy mennä pienelle suolle, sillä sinne ne helkkarin pedot illalla pujahtawat kosteaa ruohoa syömään.

Hän läksi taas waeltamaan.

Kun hän oli käwellyt niittyjen yli, näki hän tulen loistawan kaukaa, kankaan takaa, Jussi alamittaisen mökistä. Yrjö seisahtui; hän näytti tuumaawan jotakin.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 12:50:45 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/kirjjoukko/0034.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free