Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - I osa — Vanha merirosvo - 3. Musta merkki
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Tulimmaistab huudahti hän. »Kokonainen viikko!
Se on minulle mahdotonta; siihen mennessä he ovat
jo toimittaneet minulle mustan merkin. Ne lurjukset
tänäkin hetkenä koettavat saada minusta vihiä, nuo
lurjukset, jotka eivät kyenneet omaa saalistaan
pitelemään ja himoitsevat nyt toisen omaisuutta. Onko se
merimiesmäistä; onko, kysyn minä? Mutta minä olen
säästeliäs sielu. En ole koskaan rahojani tuhlannut
enkä hävittänyt; ja minä vedän taas heitä nenästä. En
pelkää heitä. Minä päästän vielä yhden reivin purjeissa
ulos, toverini, ja näytän heille taas köyden päätä.»
Puhuessaan hän vaivaloisesti kohottautui
vuoteeltaan nojautuen olkapäähän! niin kovakouraisesti, että
olin vähällä huutamaan heretä, ja liikutellen jalkojaan
kuin olisivat ne olleet raskasta, vierasta tavaraa. Hänen
sanansa, joiden piti kuulua niin innostuneilta, olivat
surullisena vastakohtana heikolle äänelle, jolla ne
lausuttiin. Hän vaikeni hetkeksi päästyään istumaan
sängyn laidalle.
»Se tohtori on voimani vienyt», murisi hän.
»Korvani soivat. Laske minut takaisin vuoteelle.»
Ennenkuin ehdin häntä auttaa, vaipui hän jo
entiseen asentoonsa ja makasi siinä hetken äänettömänä.
»Jim», hän vihdoin virkkoi, »sinähän näit sen
tänpäiväisen merimiehen?»
»Mustan Koiranko?» kysyin.
»Ahaa! Musta Koira», sanoi hän. »Hän on jo
paha mies; mutta pahempia on, jotka hänet lähettivät.
Kuule nyt; jos minä en täältä pääse minnekään ja he
saavat mustan merkin annetuksi, niin muista, että he
tavoittelevat vanhaa merimiesarkkuani. Sinä kiipeät
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
