Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
179
ihmisverta. Mutta tuo kerran herännyt pelas-
tumisen toivo voitti kaikki epäröimiset. Pää-
tin taas ruveta valppaasti pitämään silmällä saa-
ren rantoja siltä varalta, että villejä jälleen laskisi
maihin, Ja niinpä noitten puolentoista vuoden
aikana minä melkein joka päivä kävin saaren
läntisellä ja lounaisella rannalla tähystelemässä,
mutta ei vaan näkynyt eikä kuulunut mitään.
Mutta aamulla kerran minä säpsähdin, näh-
dessäni kokonaista viisi kanottia laskevan maihin
minun puoleisellani rannalla. Kuinka monta miestä
niistä maihin nousi, sitä en voinut nähdä, mutta
koska heitä tavallisesti on neljä, mitäpä kuusikin
miestä venheossä, niin olin minä niinmuodoin
joutuva tekemisiin kahden, jopa kolmenkin kym-
menen rajun villin kanssa. Mitenkäs nyt? Minä
lymysin ensi alussa luolaani, ankarassa mielen
jännityksessä koettaon päästä selville, mitä tässä
tukalassa tilassa olisi tekeminen. Jonkun ajan
perästä päätin kumminkin ryhtyä kaikkiin niihin
puolustuskeinoihin, jotka jo vuosia sitten olin
varustanut, ja käyttää jokaista tarjolle ilmautuvaa
tilaisuutta hyödykseni.
Pitkään aikaan ei näkynyt eikä kuulunut
mitään. Vihdoin loppui minulta maltti kokonaan;
minä laskin molemmat pyssyni maahan ja nousin
tikapuita myöten, kuten ennenkin, vuoren huipulle,
asetuin siellä kätköön, niin ett’ei pääni pistäisi
näkyviin, ja rupesin kiikari kädessä tähystelemään,
Rannalla oli vähintänsä kolmekymmentä villiä.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
