Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
178
raahaton mukanaan erästä muuta villiä, nähtä-
viistikin tappaakseen hänet ja syödäkseen. Mutta
äkkiäpä tämä riuhtaisekse irti heidän käsistään
ja lähtee karkuun. Minusta hän näyttää juokse-
van linnan edessä olevaan tiheään viidakkoon.
Kosk’ei kukaan aja häntä takaa, niin astun minä
esille, myhäilen hänelle ystävällisesti, koettaen
kaikin tavoin rohkaista hänen mieltänsä. Silloin
hän lankeaa polvillensa, ikäänkuin pyytäen minulta
apua. Minä näytän hänelle nuoraportaat, hän
kiipeää vallin yli, ja minä vien hänet linnaan
Samalla iskee mieleeni: —»Nytpäs minä otan
tämän villin luotsikseni ja lähden hänen kans-
saan mannermaalle. Hän se kyllä tietää, mistä
ruokavaroja saa, ja hän se neuvoo tietä, niin ettei
jouduta villien käsiin, Hän ymmärtää, minne
uskaltaa mennä, minne ei.»
Siihen minä heräsin. Minusta oli tuntunut
niin suloiselta tuo ajatus, että nyt viimeinkin
pääsen saarelta pois, mutta huomattuani, että
kaikki olikin vain pelkkää unta, tuntui mieleni
peräti masentuneelta.
Uneni johdosta tulin kumminkin seuraavaan
johtopäätökseen: ainoa mahdollisuus päästä saa-
relta pois, on saada omakseni joku villi, parhaiten
sellainen, joka on heidän vankinsa ja määrätty
tapettavaksi. Ylen vaikea tehtävä sentään: sitä
artenhan minun pitäisi ampua tai lyödä kuoli-
jaiksi koko muu joukko, ja minua hirvitti, ajatel-
lessani, että minun pitäisi vuodattaa niin paljo
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
