Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ensimmäiset vuosikymmenet
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
24
4 Näin kehnosti siis Suomessa käytiin
vastustamisyrityk-siin. Mihinkään muihin keinoihin ei sotajoukon ylipäällikkö
uskaltanut ryhtyä kuin kiireiseen pakomatkaan.
Huhtikuun puolivälissä 1808 Suomen pääarmeija juuri
oli kulkemassa jäätyneen Siikajoen poikki Ouluun päin, kun
Adlercreutz, joka valvoi joukkojen kulkua joen yli, huomasi
sopivan ajan olevan käydä venäläisten kimppuun.
Käännyttiin ympäri, ja kohta oli kahakka käynnissä. Suomalaiset
hyökkäsivät joelle uudestaan, ja pian olivat venäläiset
pakosalla. Pimeä keskeytti takaa-ajon, mutta kumminkin
saivat suomalaiset olla hyvillään tästä päivästä, sillä voitto
oli saatu. Alakuloisuus oli murtunut ja toivo elähdytti
mieliä.
Revonlahdella saavutettiin kohta toinen voitto.
Venäläinen kenraali, useita upseereja ja monta sataa sotamiestä
otettiin vangiksi.
Sodan kulussa tapahtui käänne. Savon joukkojen
johtaja Sandels läksi tunkeutumaan Iisalmelle ja Kuopioon
johtavaa tietä myöten. Pulkkilassa tapahtui yhteentörmäys,
500 venäläistä otettiin vangiksi, ja tie oli suomalaisille avoinna
Kuopioon, Varkauteen ja vieläkin etelämmäksi.
Klingsporkin päätti lähteä eteläänpäin ja pääsi Virroille
asti. Pohjanmaa ja Pohjois-Häme joutuivat siten jälleen
suomalaisten joukkojen haltuun.
Oli pesty pois se tahra, jonka Suomen armeija sai ilman
vakavampaa vastarintaa peräytyessään venäläisten tieltä.
Näytti mahdolliselta, että vihollinen voitiin karkottaa maan
eteläosaan, kenties rajan taaksekin. Mutta silloin sattui
tapaus, joka syvästi järkytti mieliä ja synnytti
alakuloisuutta. Toukokuun alussa 1808 Viapori (Suomenlinna)
joutui venäläisten haltuun. Sen päällikkö Kaarle Olavi
Cronstedt ei edes yrittänytkään vakavaa vastarintaa.
Kohta sen jälkeen venäläiset saivat uusia joukkoja.
Sotaonni kääntyi. Suurta ylivoimaa vastaan Suomen
armeija ei voinut pitää puoliaan urhoollisuudestaan
huolimatta. Venäläiset alkoivat jälleen edetä pohjoista kohti.
Oravaisten luona oli vihdoin ratkaiseva taistelu syysk. 14 p.
1808. Sen jälkeen Suomen armeija kulki
vieläjpohjoisem-maksi, ja Olkijoella tehdyn sopimuksen mukaan se
peräytyi Ruotsin puolelle asti, Mutta venäläisiä joukkoja tunkeu-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
