Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
m
budYaBd kipling.
kuten englantilaisten tapa on, yhden tuommoisen
hurjista hurjimman englantilaisen tytön kanssa, joka
maalasi tauluja tuolla tuon hyvän Monsieur Kamin
luona.
»Ne ovat niin hassuja," sanoi Suzanne
sotamie-helleen kuutamossa atelieerin seinän vieressä. »Hän
käveli aina suuret silmät selällään, mutta näkemättä
mitään, ja kumminkin hän suuteli minua
molemmille poskille, aivan kuin olisin ollut hänen
sisarensa, ja antoi minulle — katsoppas — kymmenen
frangia!"
Sotamies otti osansa molemmista antimista, sillä
hän oli kunnon sotamies.
Torpenhöw puhui hyvin vähän Maisielle
matkalla Calais’hen, mutta piti huolta kaikista hänen
tarpeistaan, hankki hänelle erityisen vaunu-osaston ja
ja jätti hänet yksin. Häntä hämmästytti kuinka
helposti koko tuo homma oli käynyt.
»Parasta olisi antaa hänen miettiä asioita
itsekseen. Dickin sanoista päättäen — kun hän houraili
— tuo tyttö on antanut hänelle hyvin perinpohjaiset
rukkaset. Miltähän hänestä tuntuu nyt olla
komennon alaisena?"
Sitä Maisie ei koskaan sanonut. Hän istui
tyhjässä vaunu-osastossa, usein silmät kiinni, saadakseen
selville miltä sokeus mahtoi tuntua. Hänen täytyi
pakosta kiirehtiä Lontooseen niin pian kuin suinkin,
ja lopulta hän melkein nautti tuosta tilasta. Tämä
oli parempaa kuin huolenpitäminen tavaroista ja
punatukkaisesta tytöstä, joka ei koskaan välittänyt
ympäristöstään. Mutta hänessä oli samalla omituinen
tunne, että hän, Maisie — eikä kukaan muu ihminen
koko maailmassa — oli epäsuosiossa. Siitä syystä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
