Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
160
puhujalavaksi. Sen vieressä oli piano ja Hassen
laudat täyttivät muun salin. Ruokasali oli teaat-
terina ja sen perällä sermit, jotkapeittivät Stiinan
villavahan, kartat ja rukin, joiden piti näkyä vasta
viimeiseksi. Ovet olivat esirippuina ja taiteilijat
lupasivat vuorotellen avata ja sulkea niitä.
Kaikki oli valmista ja kello kuusi alkoi jo
tulla katselijoita, tovereita kaikista kouluista, joissa
oli tuttavia. Taiteilijoita alkoi vapisuttaa, kun
kuulivat heidän ryminällä asettuvan penkeille.
Kasse ja Spirea vastaan ottivat heitä ja järjeste-
livät, lyhimmät eteen, pisimmät taakse. Dea
tädille oli luvattu kutsua kahta liikaa »tanttia» ja
Miina, Dan sylissä, istui jollakin eturivillä. Sali
oli täpösen täynnä ja viisikymmentäneljä ute-
liasta nenää kääntyi salaperäistä ruokasalinovea
kohti.
Kelloa kilistettiin. Spirea istui pianon ääreen
ja Svante astui esille suurella kumarruksella, viulu
kainalossa. Hän oli puettu hännystakkiin, kirjava
nenäliina riippui pitkänä takataskusta, kaulahuivi
oli viheriä ja jakaus keskellä päätä. Tekeytyen
vakavaksi, niisti hän itseään mahtavan näköisenä,
asetteli nuotteja edessään, viritti viuluaan ja alkoi.
Se kuului oivalliselta ja Spirea säesti mainiosti.
Viulu kyllä väliin vingahti vähän omituisesti ja
kerran putosi nuottipidin, niin että hänen täytyi
seisahtua ja sitten sattui Spireaan tulemaan nikko,
niin että hän säikähdyksessään heitti pois kaksi
tahtia. Mutta semmoiset pikku seikat eivät häi-
rinneet nautintoa, varsinkin kun viuluniekka vä-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
