Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
138
Vihdoin tuli vapautuksen hetki pienokaisen
mamman muodossa, joka tuli meitä hakemaan.
Kun hän näki pennun, seisahtui hän äkkiä ja
purskahti hillitsemättömään nauruun. Hän nauroi,
. . . niin, hän nauroi niin että ... Ja pentu
nauroi myös ja löi itseään vatsaan likaisilla käpä-
lillään. Minä olin punastunut hämmästyksestä ja
harmista sekä koetin mumista jotakin selitykseksi.
Mutta äiti taputti minua vaan ystävällisesti olka-
päähän ja sanoi: »ja, Line hun er nu ikke saa let
at passe, hun er et lille Asen, det säde Barn»,
että se nimittäin oli semmoinen otus että .
. .
Sitte he kutsuivat minua päivälliseksi ja
likainen Line kiersi käsivartensa minun kaulaani
ja .
. .
Vai niin! nyökäytti Kamilla, kyllä
ymmärrän!
... Ja semmoinen oli sen jutun loppu. Mutta
minä tulen aina hyvälle tuulelle, kun satun muis-
tamaan, kuinka olin paimentamassa tanskalaista
kanan poikaa.
Arvelet kai itseäsi täysikasvaneeksi ku-
koksi, sanoi Effi terävästi.
Masse kiipesi esille tuolin takaa jateki suuren
kumarruksen. Kolme kertomusta yhtenä iltana
pidettiin riittävänä määränä ja toiset jätettiin vas-
taiseksi.
Teen juotua päätettiin seuraavana iltapäivänä
lähteä Töölölahdelle luistinretkeile. Kahvia piti
otettaman mukaan ja Svante tarjoutui vapaaehtoi-
sesti kokiksi, hänellä oli liian pitkät sääret voi-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
