Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XVIII. Vaikeita tilapäitä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
VAIKEITA TILAPÄITÄ. 227
heti alempana taas pieneksi järveksi. Odotin suna to1s1a, sillä
pohja oli sinisavea ja siksi kova, että olisi kestänyt kameelit.
Ennenkuin siitä kuitenkaan hankimme yli, lähetin Schagdurin
tähystelemään pohjoispuolelle, tokko siellä olisi kulku vapaa,
vai jatkuisiko vesijakso vielä sinnekin. Pitkän ajan odoteltuamme
ilmestyi hän näkyviin tuon pienen järven itärannalla, ja huitoi
kuin hurja käsillään ja viittaili meitä tulemaan sinne. Minä
odotin sentään suullista tietoa, mikä oli hätänä, ja kun Schagdur
huomasi viittomisensa turhaksi, lähti hän juoksemaan meidän
luo, ja huusi jo etäältä, hengästyneenä ja lounaan päin osotellen:
»Ratsumiehiä, ratsumiehiä !»
Silloin nähtiinkin pölypilvenä kaksi ratsastajaa lähenevän
meitä kohti. Schagdur oli siinä paikassa, josta hän meille viit-
tiloi, tavannut viidet aivan tuoreet hevosen jäljet ja pari mi-
nuuttia myöhemmin nähnyt itse ratsastajat. Minä seurasin niitä
kiikarillani mitä suurimmassa jännityksessä; mitähän tietoja ne
nyt toisivat meille, jotka sukelsimme esiin erämaitten helmoista.
Vielä muutamia minuutteja ja me tunnemme ratsastajissa Tokta
Ahunin ja - ja - - onko se mahdollista - Tjernoffin !
Monasti olen aikain takaa kohdannut vanhoja palvelijoitani
uudestaan, mutta en koskaan suuremmalla ilolla ja lämmöllä
kuin nyt. Ja Tjernoflkin oli niin iloinen ja innoissaan, että
posket hehkuivat. Hän odotti vaan päästäkseen puhumaan, sillä
hän tiesi, että minä hänen kauttansa taas pääsisin yhteyteen
muun maailman kanssa, josta olin ollut täydelleen erotettuna
enemmän kuin puoli vuotta.
Ensimmäiseksi kaikesta kysyin häneltä kiireesti: »kuinka
on mahdollista, että sinä Tjernotf olet nyt täällä?» Silloin ker-
toi hän, että he Sirkinin kanssa tuskin olivat olleet kahta kuu-
kautta Kaschgarissa, kun kenraalikonsuli Petrovskijlle saapui
keisarin nimessä sähkösanoma ja määräys, että molempain ka-
sakkain piti heti lähteä etsimään minua, missä sitten olisinkin,
ja jäädä minun käytettäväkseni, niin kauvaksi kuin minä vaan
haluaisin. Keisari oli siis saanut kirjeeni ja hyväntahtoisesti
suostunut toivomukseeni.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
