Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - V. Halki tuntemattoman maan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
HALKI TUNTEMATTOYIAN MAAN. 45
sillä aikaa kulki lauttamme yhä svvemmälle tähän salaperäiseen
maahan.
Aikaiseen aamulla IO p:nä lokakuuta laskeutui paksu usma
Jarkent-darjan peilikirkkaalle pinnalle. Saattoi ainoastaan aavis-
taa, millä kohtaa vastapäinen ranta kohosi vedestä. Mutta mitä
se merkitsi _
meille, kun emme kuitenkaan päässeet eksymään,
virta vei meitä varmasti selässään, ja jos sattumalta laskimme
liian kovaa vauhtia ranta-äyriistä vastaan, oli Paita kumppanei-
nen heti liikkeellä. Kasim, joka yksinään seisoo pikkulautan
perässä, on kuin hämäräpiirteinen varjokuva usman keskellä.
Mutta aurinko nousee, valaa kultaansa vesille, usma katoo, ja
kirkkaana, mutta kylmänä ottaa meidät vastaan syksyinen päivä
ensimmäisen hallayön jälestä.
Parin päivän kuluttua oli metsä kaikkialla kellastunut, ja
kerran näytti joki varsin omituiselta, kun tuulen puuska oli ka-
ristanut sen pinnan täyteen kuivuneita lehtiä. Tiemme näytti
enemmän syksyiseltä puistokäytävältä kuin joelta.
Minä istuin teltassani tavallisesti varjossa ja aloin syksym-
mällä yhä enemmän kaivata aurinkoa. Saadakseni vielä oikein
nauttia sen säteistä, vietin tavallisesti useita tunteja veneessäni,
johon peitteistä ja patjoista laitettiin mukava nojatuoli. Siinä oli
. suloinen istua piirustuskojeet polvillani ja piippu suussa. Taval-
lisesti pysyttelin melko matkan lautan etupuolella, että sain olla
täydelleen häiriytymättä. Ja »nojatuolini» kellui kauniisti eteen-
päin yhdestä joen polvesta toiseen, ja vaan silloin tällöin tarvitsi
minun hiukan liikuttaa airoa, etten ajautunut rantaan kiinni.
Lokakuun 17 p:nä saimme vihdoin tuntua ihmisistä siten,
että matkan päässä edessämme näimme savupatsaan ja tulen pilk-
kiväp edessämme rannalla. Nyt, ajattelin minä, saan varmaan-
kin jotain tietoa näistä maista kahden puolen jokea. Mollah se-
litti, että ne ovat paimenia, jotka pitävät" tulta peljättääkseen siten
susia ja tiikereitä loitommalle lampaistaan. Tultuamme lähem-
mäksi näimmekin suuren lammaslauman, pari koiraa ja muuta-
mia paimenia. Mutta vielä minä sain puhua heidän kanssaan!
Joku kaartin luutnantti pakahtuisi ylpeydestä, jos saisi nahka-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
