Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Santeri Ivalo (Ingman)
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Ei ollut Päivälehden piirin, yhtä vähän kuin
yleensä nuorsuomalaisuuden vika, että tuo kärki
niin terävästi tuli kohdistumaan juuri entisten
Kirjallisen kuukauslehden miesten edustamaa
»vanhaa» suomalaisuutta vastaan (20 tai 30 vuotta
vanhaa!), jonka pääpylväinä tähän aikaan jo
seisoivat, paitsi muita, »suomalaiset kirjailijat»
Yrjö-Koskinen ja A. Meurman. Suomen
kansallishenki tarvitsi nuorentumista, uudistumista, ja se
käytti ajanhengen herättämiä kirjallisia kykyjä
aseinaan. Ei voitu elää ikäänsä Lönnrotin,
Snellmanin ja Runebergin aikakauden
jälkeenjättä-mällä aatteellisella, saati sitten kirjallisella
perinnöllä. Kansallisuus-aate yksin ei voinut riittää
enää uuden, esiin-astuvan polven mieliä
innostamaan. Täytyi tulla maahan uusia aatteita,
polttavia päivänkysymyksiä, ellei mieli suomalaisen
sivistys-elämän vajota itsetyytyväiseksi,
kan-sallisromantiseksi umpivedeksi, jonka suhteen
vähänkin kyvykkäämmän nuorison asema olisi
ollut yksinomaan kielteinen, epäilevä, arvosteleva
ja — irvistelevä.
Me olemme ennen, Minna Canthin yhteydessä,
nähneet, minkä kirjavan paljouden uusia,
myönteisiä elämän-arvoja nuorsuomalaisuuden herätys
toi tullessaan. Tämän liikkeen kriitillinen kärki
kääntyi, kuten luonnollista, kansalliseen
romantiikkaan. Mutta sen uudesta-luova ja
vanhaa-virkistävä mahti esiintyi pian kaikilla elämän
aloilla, lähinnä taiteen ja kirjallisuuden, sitten
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
