Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Juhani Aho
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
kalaiseen naturalismiin, ranskalaisesta
naturalismista uusromantiikkaan, uusromantiikasta
vanhaan kansalliseen romantiikkaan, kaikkialla hän
kuitenkin on sama, aina Juhani Aho, aina itselleen
uskollinen, aina epäilijä, aina perus-olemukseltaan
taiteilija. Niin paradoksilta kuin ehkä saattaa
kuuluakin, on nimittäin juuri hänen viimeistä
kehityskauttaan, jota Kevät ja takatalvi
edustaa, syvimmän epäilyn tuotteena pidettävä:
epäilyn, joka kärjistyy itseensä, epäilyn, joka
epäilee omaa oikeuttaan — Minna Canth oli
kohottanut terveen järjen lipun suomenkielisessä
kirjallisuudessa. Juhani Aho pystyttää sen kaiken
järkeilyn äärimmälle jyrkänteelle, siihen, missä
järki loppuu ja alkaa uskonnollinen tunne-elämä.
Tyylillisessä suhteessa on Ahon vaikutus
suorasanaiseen kirjallisuuteemme ollut perinjuurinen.
Ei voida kirjoittaa hänen jälkeensä niinkuin
kirjoitettiin ennen häntä: sen totuuden on varmaan
jokainen suorasanaisen muodon käyttäjä meillä
tunnustava. Artistisesti enimmän hän on kenties
vaikuttanut siihen Lastuillaan, sisällisesti
enimmän Yksin-kirjallaan ja Papin
rouvallaan. Mutta kaikella, mitä hän on
kirjoittanut, on ollut yleistä makua puhdistava merkitys
meillä, joskaan hän viivataiteilijana ei ehkä tule
yhtä mullistavasti kuin kerran väritaiteilijana
suomenkielisen kirjallisuuden kehitykseen
vaikuttamaan.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
