Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Paavo Cajander
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
manhistorialliseksi melankoliaksi kaiken
katoavaisuudesta.
Kuitenkin: ellei Paavo Cajander olisi muuna
kuin historiallisena ja isänmaallisena runoilijana
esiintynyt, voisi hänen suomalainen
runoilija-itsenäisyytensä juuri edellä-mainittujen esikuvien,
saksalaisten romantikkojen ja Runebergin vuoksi,
vielä joutua arveluttavasti kysymyksen-alaiseksi.
Mutta hänen puhtaasti personallisista runoistaan
— nekin yhtä niukat kuin on koko hänen kirjallinen
tuotantonsa — henkii tunne niin harras, herkkä ja
syvä, että hän siinä suhteessa meillä on vain Aleksis
Kiveen verrattava. Mutta Kivi ei ole Cajanderille
mikään esikuva, kuten Runeberg, kuten ehkä
Uhland: hän ei tarvitse tällä pohjalla liikkuessaan
sellaista, sillä hän liikkuu siinä kotoisimmassa
ilmakehässään. Muistettakoon vain esim. tuota
pientä, liikuttavaa runoa Kuva, tekijän äidin
muistolle omistettu. Taidekeinojensa karussa
vähyydessä se muistuttaa jo Kramsua, mutta Paavo
Cajanderille ominaista on sen lempeä, herkkä —
ei kyynelherkkä — surumielisyys.
Voi Cajander joskus hilpeämmänkin sävelen
raikahuttaa, kuten tuo uudemman kansanlaulun
tapaan rakennettu runo Oi, jos o i s i todistaa.
Mutta muuten on hänen personallisen
tunne-elämänsä pohjana vieno, kaihomielinen valohämy.
Sellaisena hän seisoo tietysti hyvin lähellä luontoa,
ja tuossa hartaassa, sydämellisessä hymnissä
Salomaa (vrt. Kallion Oma maa) yhty-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
