Lk.4
1. Sitten Jeesus täynnä Pyhää Henkeä palasi Jordanilta; ja Henki
kuljetti häntä erämaassa,
2. ja perkele kiusasi häntä neljäkymmentä päivää. Eikä hän syönyt
mitään niinä päivinä, mutta kun ne olivat päättyneet, tuli hänen
nälkä.
3. Niin perkele sanoi hänelle: "Jos sinä olet Jumalan Poika, niin
sano tälle kivelle, että se muuttuu leiväksi".
4. Jeesus vastasi hänelle: "Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä
ainoastaan leivästä'."
5. Ja perkele vei hänet korkealle vuorelle ja näytti hänelle
yhdessä tuokiossa kaikki maailman valtakunnat
6. ja sanoi hänelle: "Sinulle minä annan kaiken tämän valtapiirin
ja sen loiston, sillä minun haltuuni se on annettu, ja minä
annan sen, kenelle tahdon.
7. Jos sinä siis kumarrut minun eteeni, niin tämä kaikki on oleva
sinun."
8. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Kirjoitettu on: 'Sinun pitää
kumartaman Herraa, sinun Jumalaasi, ja häntä ainoata
palveleman'."
9. Niin hän vei hänet Jerusalemiin ja asetti hänet pyhäkön harjalle
ja sanoi hänelle: "Jos sinä olet Jumalan Poika, niin heittäydy
tästä alas;
10. sillä kirjoitettu on: 'Hän antaa enkeleilleen käskyn sinusta,
että he varjelevat sinua',
11. ja: 'He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen
loukkaisi'."
12. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Sanottu on: 'Älä kiusaa
Herraa, sinun Jumalaasi'."
13. Ja kun oli kaiken kiusattavansa kiusannut, poistui perkele hänen
luotaan ajaksi.
14. Ja Jeesus palasi Hengen voimassa Galileaan; ja sanoma hänestä
levisi kaikkiin ympärillä oleviin seutuihin.
15. Ja hän opetti heidän synagoogissaan, ja kaikki ylistivät häntä.
16. Ja hän saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu, ja meni
tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan ja nousi lukemaan.
17. Niin hänelle annettiin profeetta Esaiaan kirja, ja kun hän avasi
kirjan, löysi hän sen paikan, jossa oli kirjoitettuna:
18. "Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut
julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut
saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista,
päästämään sorretut vapauteen,
19. saarnaamaan Herran otollista vuotta".
20. Ja käärittyään kirjan kokoon hän antoi sen palvelijalle ja
istuutui; ja kaikkien synagoogassa olevien silmät olivat häneen
kiinnitetyt.
21. Niin hän rupesi puhumaan heille: "Tänä päivänä tämä kirjoitus on
käynyt toteen teidän korvainne kuullen".
22. Ja kaikki lausuivat hänestä hyvän todistuksen ja ihmettelivät
niitä armon sanoja, jotka hänen suustansa lähtivät; ja he
sanoivat: "Eikö tämä ole Joosefin poika?"
23. Niin hän sanoi heille: "Kaiketi aiotte sanoa minulle tämän
sananlaskun: 'Parantaja, paranna itsesi'; 'tee täälläkin,
kotikaupungissasi, niitä suuria tekoja, joita olemme kuulleet
tapahtuneen Kapernaumissa'."
24. Ja hän sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ei kukaan profeetta
ole otollinen kotikaupungissaan.
25. Minä sanon teille totuudessa: monta leskeä oli Eliaan aikana
Israelissa, kun taivas oli suljettuna kolme vuotta ja kuusi
kuukautta ja suuri nälkä tuli kaikkeen maahan,
26. eikä Eliasta lähetetty kenenkään tykö heistä, vaan ainoastaan
leskivaimon tykö Siidonin-maan Sareptaan.
27. Ja monta pitalista miestä oli Israelissa profeetta Elisan
aikana, eikä kukaan heistä tullut puhdistetuksi, vaan ainoastaan
Naiman, syyrialainen."
28. Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagoogassa, tulivat
kiukkua täyteen
29. ja nousivat ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja veivät hänet
sen vuoren jyrkänteelle asti, jolle heidän kaupunkinsa oli
rakennettu, syöstäkseen hänet alas.
30. Mutta hän lähti pois käyden heidän keskitsensä.
31. Ja hän meni alas Kapernaumiin, Galilean kaupunkiin, ja opetti
kansaa sapattina.
32. Ja he olivat hämmästyksissään hänen opetuksestansa, sillä hänen
puheessansa oli voima.
33. Ja synagoogassa oli mies, jossa oli saastaisen riivaajan
henki. Tämä huusi suurella äänellä:
34. "Voi, mitä sinulla on meidän kanssamme tekemistä, Jeesus
Nasaretilainen? Oletko tullut meitä tuhoamaan? Minä tunnen
sinut, kuka olet, sinä Jumalan Pyhä."
35. Niin Jeesus nuhteli häntä sanoen: "Vaikene ja lähde hänestä". Ja
riivaaja viskasi hänet maahan heidän keskelleen ja lähti
hänestä, häntä ollenkaan vahingoittamatta.
36. Ja heidät kaikki valtasi hämmästys, ja he puhuivat keskenään
sanoen: "Mitä tämä puhe on, sillä hän käskee vallalla ja
voimalla saastaisia henkiä, ja ne lähtevät ulos?"
37. Ja maine hänestä levisi kaikkialle ympäristön seutuihin.
38. Niin hän nousi ja meni synagoogasta Simonin kotiin. Ja Simonin
anoppi sairasti kovaa kuumetta, ja he rukoilivat Jeesusta hänen
puolestansa.
39. Niin hän meni ja kumartui hänen ylitsensä ja nuhteli kuumetta,
ja se lähti hänestä; ja heti vaimo nousi ja palveli heitä.
40. Auringon laskiessa kaikki, joilla oli sairaita, mikä missäkin
taudissa, veivät ne hänen tykönsä. Ja hän pani kätensä heidän
itsekunkin päälle ja paransi heidät.
41. Myös lähtivät riivaajat ulos monesta, huutaen ja sanoen: "Sinä
olet Jumalan Poika!" Mutta hän nuhteli niitä eikä sallinut
niiden puhua, koska ne tiesivät hänen olevan Kristuksen.
42. Ja päivän tultua hän lähti pois ja meni autioon paikkaan; mutta
kansa etsi häntä, ja saavuttuaan hänen luokseen he pidättelivät
häntä lähtemästä heidän luotansa.
43. Mutta hän sanoi heille: "Minun tulee muillekin kaupungeille
julistaa Jumalan valtakunnan evankeliumia, sillä sitä varten
minä olen lähetetty".
44. Ja hän saarnasi Galilean synagoogissa.
Project Runeberg, Tue Oct 9 19:07:46 2012
(aronsson)
(diff)
(history)
(download)
<< Previous
Next >>
https://runeberg.org/raamattu/42_4.html