Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
65
kurkusta kolminkertainen englantilainen eläköönhuuto, niin että
jää-kummut raikuivat. Jackson lähetti miehiä noutamaan Johansenia ja
rekiä. Me kuljimme taloa kohden, ja Jackson kertoi, että hänellä oli
minulle kotoa kirjeitä, jotka hän sekä viime että tänä keväänä oli
ottanut mukaansa siltä varalta, että sattuisimme tapaamaan toisemme.
Huomasimme nyt, ettei matka, joka oli erottanut meidät
maaliskuussa, ollut pitkä. Jackson oli ollut talvimajamme eteläpuolella,
mutta sieltä oli hänen täytynyt kääntyä takaisin, sillä hänet
pysähdytti avovesi, sama avovesi, jonka koko talven olimme nähneet
heijastuvan tummana ilmaan. Vasta kun lähestyimme taloa, kyseli hän
»Framista» ja ajautumisestamme. Kerroin hänelle lyhyesti
matkastamme. Myöhemmin sanoi hän minulle, että hän tapaamisemme ensi
hetkestä alkaen oli ollut siinä luulossa, että »Fram» oli ruhjoutunut
jäihin ja että me olimme ainoat pelastuneet koko retkikunnasta.
Kun hän ensi kerran kysyi jotakin laivasta, luuli hän huomanneensa
surullisen ilmeen kasvoillani, eikä uskaltanut senjälkeen enää kajota
siihen asiaan. Vieläpä oli kieltänyt miehistöäänkin kysymästä. Vasta
jonkun satunnaisen huomautukseni johdosta hän oli erehdyksensä
huomannut. Sitten tiedusteli hän tarkemmin »Framista» ja
retkikunnan muista jäsenistä.
Tulimme talolle, matalalle, venäläiselle puurakennukselle, joka
oli rakennettu tasaiselle penkereelle, entiselle rantaäyräälle vuoren
juurelle, joka oli noin 15 m. merenpinnan yläpuolella. Sitä ympäröi talli
ja neljä pyöreätä, telttamaista rakennusta, joissa säilytettiin varastot.
Me astuimme pieneen, hauskaan tupaan, jonka katto ja seinät olivat
viheriällä kankaalla peitetyt. Seinillä riippui valokuvia, piirustuksia,
valopainoksia ja hyllyjä kirjoja ja koneita varten. Katossa riippui
vaatteita ja jalkineita kuivumassa ja keskellä huonetta olevasta
uunista lausuivat kivihiilitulen liekit meidät tervetulleiksi.
Minut valtasi omituinen tunne, kun keskeliä asumatonta, autiota
seutua istahdin mukavaan tuoliin. Yhdellä iskulla oli kohtalo
karkoit-tanut mielestäni kaiken vastuunalaisuuden ja huolen, jotka olivat
minua painostaneet kolmen vuoden ajan. Täältä jäiden keskeltä olin
löytänyt turvallisen sataman, ja koittavan päivän kultaiset säteet
tuudittivat uneen kolmen vuoden kaipauksen. Velvollisuuteni oli täytetty,
työni oli suoritettu, nyt voin levätä, levätä ja odottaa.
Sitten tarjottiin päivällistä. Miten hyvältä maistui leipä, voi, maito,
sokeri ja kahvi, joita meillä ei ole ollut kokonaiseen vuoteen, mutta
joita kuitenkin olimme suuresti kaivanneet. Viihtyväisyys kohosi
huippuunsa, kun saimme heittää pois likaiset vaatteemme, ottaa lämpimän
Pimeässä ja pakkasessa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
