Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
62
suudessaan — niin silloin sattui korvaani ääni, joka muistutti siinä
määrin koiran haukuntaa, että vavahdin. Se kuului vain pari kertaa,
mutta se ei voinut olla mitään muuta. Minä terotin kuuloani, mutta
en erottanut muuta kuin lintujen kirkunaa. Olin kai erehtynyt,
linnut ne vain melusivat. Katseeni kääntyi läntisiin saariin ja väyliin.
Silloin kuului uudelleen haukuntaa, ensin yksinäisiä haukahduksia,
sitten oikeata haukuntaa. Kuulin kahdenlaista ääntä, karkeampaa ja
kimakampaa, siitä ei enää ollut epäilystäkään. Samassa muistin,
että edellisenä päivänä olin kuullut kaksi paukahdusta, jotka
muistuttivat pyssyn laukausta, mutta jotka sitten selitin jään
paukahtami-seksi. Minä huusin Johansenille kuulleeni koirain haukuntaa.
Johan-sen hypähti ulos säkistä, jossa oli nukkunut, ja riensi luokseni. »Koiria?»
Ei hän heti sellaista voinut uskoa, vaan meni itse kummulle omin
korvin kuullakseen, sillä aikaa kun minä valmistin aamiaista. Hän epäili
asiaa, mutta luuli hänkin kuulleensa pari kertaa jotakin, ioka saattoi
olla koiran haukuntaa. Se häipyi pian lintujen meluun, ja
huomioonottaen kaikki asianhaarat oli hänestä selvää, että olimme erehtyneet
ja kuulleet vain lintujen ääniä. Sanoin hänelle, että hän saa uskoa,
mitä tahtoo, minä joka tapauksessa lähden liikkeelle.
Kärsimättömänä ahmin aamiaiseni. Olin sekoittanut viimeiset maissijauhot
velliin siinä varmassa uskossa, että illalla saisimme tarpeeksemme
jauho-ruokaa. Syödessämme keskustelimme siitä, ketä tulokkaat lienevät,
maanmiehiäkö vai englantilaisia. Jospa se olisi tuo englantilainen
retkikunta, jonka matkaa Frans Josefin maalian meidän lähtiessämme
suunniteltiin.
Minä otin esille sukset, kiikarin ja pyssyni ja olin lähtövalmis.
Ensin menin kummulle kuunnellakseni ja tähystelläkseni tietä
epätasaisella jäällä. Koiran haukuntaa en kuullut, kuulin vain ruokkien ja
kuikkien kimeää huutoa ja lokkien kirkunaa. Olinkohan sittenkin
kuullut vain näitä ääniä? Epäilys mielessä lähdin liikkeelle. Näin
edessäni tuoreita jälkiä. Ne eivät voineet olla ketun jälkiä, ellei täällä
elänyt suurempia kettuja kuin muualla. Mutta koiran? Olisiko koira
voinut olla yöllä haukkumatta ollessaan meistä vain muutamien
satojen askelten päässä tai olisimmeko me voineet olla sen haukkua
kuulematta? Se tuntui uskomattomalta. Mutta minkä eläimen jälkiä
nämä olivat? Sudenko? Kuljin eteenpäin omituisessa mielentilassa,
horjuen varmuuden ja epäilyksen välillä. Tähänkö nyt päättyivät
kaikki vaivat, vaikeudet, kieltäymykset ja tuskat? Tuntuihan se
uskomattomalta ja kuitenkin — epäilyksen sumusta häämöitti jo
varmuus.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
