Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
34
sitä kiirehtimään. Ne eivät ymmärtäneet, mikä emoa vaivasi. Äkkiä
ne kaikki kääntyivät katsomaan minuun, joka porhalsin perässä, niin
nopeasti kuin taisin. Useasti olin jo ampumamatkan päässä, mutta
emo käänsi aina selkäpuolensa minuun päin. En tahtonut ampua
ennenkuin olin varma onnistumisesta, sillä minulla oli mukanani
ainoastaan kolme panosta, yksi kutakin varten. Vihdoin lähetin erään
kummun laelta kuolettavan luodin karhu-emoon. Kun se kaatui,
riensivät poikaset levottomina sen luo. Näky liikutti minua. Ne
nuuskivat emoa, nykivät sitä ia juoksivat sen ympärillä tietämättä mitä
tehdä epätoivoissaan. Olin pannut uuden patruunan pyssyyni ja
kaadoin sillä toisen poikasista, joka oli noussut kummulle. Sieltä se
mö-risten vieri emonsa luo. Toinen poikanen juoksi entistä
pelästyneem-pänä niiden avuksi. Mutta se raukka ei voinut tehdä mitään. Katseli
vain, miten veljensä tuskissaan piehtaroi ja miten emonsa kuolleena
virui verissään. Kun minä lähestyin sitä, käänsi se
välinpitämättömänä päänsä pois. Mitä se minusta välitti. Kaikki omaiset, kaikki
mikä sille oli kallista, oli nyt silvottuna ja hävitettynä. Se ei tiennyt,
minne mennä, eikä liikahtanut paikaltaan. Astuin lähemmäksi. Kuula,
joka lävisti sen rinnan, kaatoi lapsen emonsa viereen.
Pian pääsi perille Johansenkin, jota railo oli viivyttänyt! Me
avasimme karhut ja otimme sisälmykset pois. Palasimme sitten takaisin
teltalle hakemaan koirat, kelkat ja teurastusveitset. Toinen kuppi
suklaata maistui tämän keskeytyksen jälkeen erinomaiselta.
Nyljettyämme ja paloiteltuamme kaksi karhua, keräsimme lihat kasaan ja
peitimme ne taljoilla, etteivät lokit pääsisi niitä syömään. Kolmannen
karhun otimme mukaamme. Seuraavana päivänä noudimme
molemmat toisetkin ja nyt oli meillä enemmän lihaa, kuin tarvitsimme, niin
ainakin toivoin. On hyvä, että voimme antaa koirille niin paljon
raakaa lihaa, kuin ne jaksavat syödä. Se on niille tarpeen.
»Suggen»-rauk-ka on perin kurjassa tilassa. Tuskinpa meillä on siitä enää mitään
hyötyä. Kun ensimmäisenä päivänä otimme sen mukaamme karhujen
luo, ei se jaksanut kävellä, vaan saimme panna sen rekeen. Mutta siinä
se ulvoi surkeasti. Se piti ehkä arvolleen sopimattomana kuljetuttaa
itseään sillä tavoin. Johansen vei sen takaisin teltalle.
Tiistaina, heinäkuun 23 p:nä.
Eilen aamulla jätimme vihdoinkin »kaipauksen leirin», ja nyt
olemme taas, Jumalan kiitos, matkalla. Yötä päivää olemme tehneet työtä
päästäksemme lähtemään. Ensin luulimme pääsevämme liikkeelle
19 p:nä, sitten 20 p:nä, sitten 21 p:nä, mutta aina ilmestyi uusia teh-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
