Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
25
Lauantaina, toukokuun 4 p:nä9
Oli taivaallista kulkea tällaisella leppoisalla säällä. (—11,3°C).
Saattoi tehdä, mitä tahtoi. Ei peloittanut ottaa kintaita käsistä, eikä
kauhistuttanut, jos oli joku nappi avattava. Saattoi taas käyttää
haavoille paleltuneita sormiaankin tuntematta sietämätöntä tuskaa.
Pian kuitenkin katkeroitti elämäämme avonaiset railot, joiden yli
pääsimme vain kiertoteitä ja hukkaamalla paljon aikaa. Sitten
kuljimme pitkän matkaa tasaista lumiaavikkoa, jota taivalsi ilokseen,
erittäinkin kun aurinkokin pilkisti kohta esiin. Mikä elvyttävä voima
sillä olikaan! Vähän aikaa sitten, kulkiessani ilkeän railon vartta
jää-rövkkiöiden ja jääselkien keskellä löytämättä ylipääsyä, olin
uupumuksesta lysähtää jäälle. Silloin ei mielestäni koko maailmassa ollut
muuta niin suurta nautintoa kuin se, jonka makuusäkki tarjosi. Mutta
nyt, kun onni jälleen hymyilee ja meillä on etenemismahdollisuuksia,
on väsymys kokonaan poissa.
Yöllä alkoi jää pelottavasti huonontua. Railo seurasi railoa toinen
toistaan pahempana. Niiden yli pääsimme pitkiä, vaivalloisia
kierroksia ja kaarroksia tehden. Mikä loppumaton rääkkäys! Mitä
antaisin-kaan, jos näkisin maan, jos saisin kulkea varmaa tietä pitkin ja laskea
määrätyt päivämatkat, jos pääsisin ainaisesta huolesta ja tuskasta,
jonka railot tuottavat! Ei ole tietoa, mitä hankaluuksia ne meille vielä
tuovat, mitä vastuksia on voitettava, ennenkuin pääsemme maalle.
Koirien iuku vähenee yhä. Eläinraukat saavat kaikkea, mitä voimme
niille antaa, mutta mitä se auttaa. Itse olen niin väsynyt, että
hoipertelen suksillani, ja kun kaadun, niin toivon voivani jäädä siihen
lepäämään säästyäkseni vaivasta, jonka nouseminen minulle tuottaa.
Perjantaina, toukokuun 24 p:nä.
’ —7° C. Alin lämpömäärä —11° C. Eilinen päivä oli meille
vaikein, mitä tähän asti on ollut. Railo, jonka eteen oli pysähtyminen,
oli pahempi kuin kaikki edelliset. Syötyämme aamiaisen kello yhden
aikaan aamulla lähdin minä etsimään ylimeno paikkaa, Johansenin
jäädessä paikkaamaan telttaa. Kolmen tunnin kuluttua palasin tyhjin
toimin. Ei ollut muuta neuvoa kuin taivaltaa railoa pitkin itään päin;
tottapahan pääsemme jostakin kohdasta yli. Mutta siitä tuli pitempi
vaellus kuin osasimme aavistaa. Tultuamme sinne, missä railo näytti
loppuvan, oli jää halkeillut kaikkiin suuntiin, ja niin oli muodostunut
lauttoja, jotka hankautuivat toisiansa vasten. Ei ollut millään taholla
luotettavaa ylipääsykohtaa. Kerran luulin löytäneeni sellaisen, mutta
sillä aikaa, kun kävin noutamassa reet, oli railo auennut ja edessämme
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
