Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 142 -
Silloinhan se alkoi hänelle tämä uusi
elämä, joka antoi niin paljon onnea ja lupasi
vielä enemmän. Siitä ei ollut vielä
vuottakaan kulunut ja kumminkin tuo aika tuntui
ijankaikkisuudelta.
Oliko mahdollista, että kaikki tuo hyvä
ja kaunis voisi särkyä pirstaleiksi? Ei, ei,
kaikki selviää, kaikki selviää–
Hän astui kotiinsa ja siellä oli vihdoinkin
hänen kirjoituspöydällään kirje, se kauan
odotettu kirje Annalta. Hän tempasi sen
käteensä. Se oli raskas ja paksu. Jännitys
pani hänen kätensä vapisemaan, kun hän
sen avasi. Ja sitten hän luki nuo tiheään
kirjoitetut sivut.
»Rakkain ystävä! — Niin se on, että
sinä olet minun rakkain ystäväni, ja nyt
minä sen tiedän. Oli aika, jolloin minä
mieletön tahdoin väkisin riistää sen tunteen
sydämestäni enkä ymmärtänyt, että silloin
olisin kadottanut rakkaimman, parhaimman
omaisuuteni. Mutta nyt minä tiedän, etten
koskaan voi sitä menettää, vaan se on
lämmittävä koko elämäni tästälähin.
Olin aikonut sinulle sanoa kaiken sen,
minkä nyt kirjoitan, mutta kirjeesi käskee
minua sanomaan sen jo ennenkuin tapaamme
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
