Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
— 35 -
Tuossa seisoi Vilma Aarniokin
ylioppilaslakki päässä ja hänen seurassaan pari muuta
naisylioppilasta. Hart ei millään ehdolla
tahtonut tavata häntä nyt. Katsomatta sinne
päin hän astui nopeasti ylös ylioppilastalon
portaita. Talon sisässä oli melua ja hälinää,
kun juuri oltiin lähdössä Alppilaan ja
Kaisaniemeen. Muiden seassa Hart huomasi
Ek-sköldin, jota hän ei ollut nähnyt moneen
viikkoon, koska Eksköld oli muuttanut
asumaan jonnekin Helsingin lähelle saadakseen
olla rauhassa. Hart tervehti häntä etäältä ja
Eksköld jätti heti puhetoverinsa ja tunki
yli-oppilasparven läpi vestibyylissä Hartin luo.
»Olipa hyvä että tapasin sinut, niin saan
kuulla kuinka menestyt minun monissa
viroissani", virkkoi hän.
»Miksikä en menestyisi. Kaikki käy
hyvin, kunhan vain saisin perhoskirjani
edistymään, mutta se näyttää harmaalta."
„Etkö nyt voisi edes Vapunpäivänä
unohtaa — tai ainakin sallia toisten hetkeksi
unohtaa — nuo sinun siunatut perhosesi?
Luo silmäsi muihin perhosiin tänään ja anna
harmaiden ajatustesi selitä", virkkoi Eksköld
nauraen, mutta Hart tunsi että tuossa leikissä
oli totta toinen puoli.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
