Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Johannes Kastajan elämäntaru ja ihmiselämässä tapahtuva valmistustyö
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
24
vatko monet vankeuden pimeät päivät asiata muut-
taa? Minä olen vielä sama.
Niin se on: usko on lopullisesti puhdasta mies-
kohtaisuutta; muuta tietä ei epäilijällä ole.
Ottiko hän sitten vastaan avun? Oi, emme
sitä tiedä. Pyhä raamattu ei kerro mitään katu-
muksesta tahi voitosta; se vaikenee tässä kohden.
Hänelle on toivoa olemassa, sillä Israelin hurs-
kaille on Jumalalla tie varattuna, ja näistä hurs-
kaista oli hän suurin. Muista epäilijöistä emme
mitään tiedä. Heidän kohtalonsa on lukittu kam-
mio sielussamme, jonne emme pyri sisälle ennen
kuin kerran saamme, kuten Brorson’iu virressä sa-
notaan, »puhua Jeesuksen kanssa».
III.
Hänen jälkimuistonsa on ihana.
Jeesus sanoi hänestä näin: »Johannes oli pais-
tavainen ja palavainen kynttilä; mutta te tahdoitte
ainoastaan vähän aikaa hänen valossansa iloita».
Opetuslapsi Johannes kirjoittaa nämä sanat,
jotka tosiaan muodostavat ihanan, lyhyen hauta-
kirjoituksen: »esiintyi mies, Jumalan lähettämä; hä-
nen nimensä oli Johannes». Niin ajattelivat he sit-
ten hänestä: hänet lähetti meille Jumala, kun olimme
nuoria.
Mutta Jeesus sai kokea seuraavaa: Vaikutuk-
sensa loppupuolella, kun Juutalaiset Jerusalemissa
olivat tahtoneet hänet kivittää, vetäytyi hän yksi-
näiseen seutuun Jordanin toiselle puolelle — juuri
sinne, missä Johannes aikanaan oli kastanut. Ja
monet kansasta tulivat hänen luokseen ja sanoivat:
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
