- Project Runeberg -  Kirjawa Joukko /
49

(1874) [MARC] Author: Carl Brosbøll Translator: Johan Magnus Salenius
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

semmin; kentiesi puhutteli hän myöskin naapuripoikaa lauhkeammalla äänellä kuin muita. Korea neiti wastaanotti leikkikumppalinsa ystäwällistä kohteliaisuutta luonnollisena hywittelynä, waan haki häntä toki aina seuroissa ja kaihosi sekä tiedusti häntä, jos hän oli poissa.

Eräänä iltana ratsasti nuorukainen naapurikartanoon, jossa hänen hempukkaisensa asui. Hänen tulonsa oli tälle tietty ja impi oli sentähden odottamassa mäellä, puutarhan aitawierussa, josta woi katsoa etäälle pitkin tietä. Nuorukainen sitoi ratustimet weräjään kiinni ja hypähti aidan yli; sitte waelsiwat he käsi kädessä, silmä silmää kohden, edestakaisin pitkin käytäwiä; he sopottiwat sitä hiljaista, ystäwällistä kieltä,joka tulwaa nuorista innostuneista sydämistä, joka ottaa itselleen wertauksia auringosta sekä tähdistä ja antaa tulewaksi ajaksi kultaisia lupauksia ja ennustuksia. Mitä he keskenään puhuiwat, ei kukaan tiedä, mutta kun nuorukainen sanoi jäähywäiset, tuli immen mustiin silmiin kyyneleitä; hän nojasi päätänsä nuorukaisen rintaa wasten ja likisti hymyten hänen käsiään, samassa sopottaen hänen korwaansa muutamia sanoja, joita hän ihastuen kuunteli.

He erosiwat. Impi seisoi taas mäellä, huiwi päässä ja kaulawaatetta heiluttaen. Hän näytti sillä asemella, tuossa kuun sinertäwässä walossa erinomaisen kauniilta unelmankuwalta. Kun nuorukainen oli ajanut wähän matkaa eteenpäin, kääntyi hän takaisin, ikäänkuin hän olisi unhottanut jotakin sen asian kohtaa, jonka takia hän oli tullut, waan hän kertoi ainoastaan sitä samaa, kuin hän jo oli sanonut. Mutta onhan maailmassa erästä kieltä, jossa kertominenkin aina tuntuu uudelta eikä koskaan ikäwältä;

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 12:50:45 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/kirjjoukko/0057.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free