- Project Runeberg -  Elämän auetessa. Koulutytön päiväkirjoja /
9

(1939) Author: Saima Harmaja
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Laura Harmaja: Isossa Koulussa

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

Isossa koulussa 15

Jos kerran poika tekee tytöille kiusaa ja on sitten niin huono, että
kaatuu lätäkköön, kun tyttö häntä vähän työntää, niin saa syyttää
itseään. Enkä minä pian enää kehtaa Saiman kanssa olla samassa
koulussakaan, kun se nytkin tällaisesta asiasta itki niin kovasti, että
koko koulu kokoontui sen ympärille pihalla.

— Niin, uikutti Saima, rehtori tuli kysymään, mitä minä itkin,
ja sitten hän lohdutti ja sanoi, että enhän minä sitä tahallani ollut
tehnyt. Ja se on ihan totta.

— No, elä sitten enää sitä sure, sanoi äiti. — Tulkaa nyt
syömään ja menkää sitten ulos leikkimään.

Iltapäivä kului ilman uusia murheita.

— Minä laitan varmuuden vuoksi kaksi kertomatauluneliötä,
sanoi Saima.—Freka antaa viivan, jos ei ole laittanut sitä kotona
valmiiksi ja pannut nimeä paperiin. Jos toinen sattuisi hukkumaan,
niin minulla on ainakin toinen. — Ja koko ilta harjoiteltiin
kertoma-taulua.

Aamulla ilmestyi Saima taas puolipukeissa äidin luo.

— Minun koskee niin hirveästi vatsaani, kun minä ajattelen
sitä kertomataulukoetta.

— No, elä ajattele sitä sitten!

— Mutta kun minun täytyy ajatella. Ja jos meillä sentään olisi
joitakin laskuja, vaikka minä en ehkä huomannut. Saanko minä
soittaa Biitulle?

— No, soita nyt kaikin mokomin, että pääset rauhaan.

Saima meni puhelimeen ja tuli takaisin.

— Biittu sanoi, että ei ole, mutta jos hänkin on ollut
tarkkaamaton ja meillä kuitenkin olisi laskuja? Saanko minä vielä soittaa
Märthalle?

— Kyllä sinä olet ihan mahdoton, torui äiti. Jos et sinä sitten
usko Märthaakaan, niin sinä tahdot soittaa koko luokalle.

— Sitten minä uskon, jos Märthakin sanoo.

Ei Märthakaan laskuista mitään tiennyt, ja Saima rauhoittui sen
verran, että sai syöneeksi. Sitten hän hommasi tavaransa kokoon ja
läksi kouluun, mutta valitti yhtä mittaa, että vatsaan koski
kauheasti .

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 07:55:58 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/hselaman/0013.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free