Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
21
yleisenä tunnusmerkkinä ja jonka tähden sitä usein,
vaikka varsin väärin, pidetäänkin sydäntautina, lakkasi
vähitellen ja ruoka rupesi pysymään vatsassa.
Kun olin hieman toipunut, yritin nousta oljiltani,
joita jo olin viikkokausia hautonut; mutta hyvin
oudolta tuntui minusta nousta lämpimän polstarin alta
paljain säärin huoneesen, jossa lämpöä aamusin ei
suinkaan ollut yli parin kolmen asteen. Huoneessani ei,
näet, ollut mitään kivistä uunia, niinkuin meillä
tavallisesti, vaan rautainen kamini eli oikeimmin torvi,
jonka alista päätä kuumennettiin kivihiilillä. Ylistä
peiliä ei sillä myöskään ollut, vaan Jumalan ilmat
soittelivat tuos«a avonaisessa torvessa päiväkaudet ja
lämmin pakeni esteetönnä avaruuteen. Löylyä oli kyllin
kyllä, niin kauan kuin kammissa hiilet hehkuivat, mutta
kohta kuin valkea uunista sammui, rupesivat taas
ham-paani helisemään vilusta. Työnteosta ei tuommoisessa
ilmanalassa voinut olla kysymystäkään.
Minun haltijaväkeni oli suutarin sukua ja mestari
vasaroitsi pyhät, arkeet, sillä aikaa kuin hänen
rouvansa ompeli paitoja ja hoiteli lapsia, jotka
puolialas-tomina pemasivat lattialla. Alhaalta kartanolta» (minä
asuin nimittäin kolmannessa kerrassa) kuului yhä
sahan kriuskina, jos oli mikä juhla hyvänsä. ,,Eikö tässä
maassa pyhäpäiviä ollenkaan vietetä?" kysyin minä
mestarilta, johon hän vastasi, ettei hän puolestaan ollut
ehtinyt käymään kirkossa kertaakaan, sitte kuin
naimisiin meni.
Kun kokonaan olin toipunut, kävin minä
katselemaan kaupunkia. Minulla ei ole aikomustakaan kertoa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
