- Project Runeberg -  Hihhuleita : Kuvauksia itä-suomesta /
136

(1890) Author: Jac Ahrenberg Translator: Aatto Suppanen
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

voimakkaasti auki ja leimauksen ja jyrinän
väliajalla astui sisään vanha kirkkoherra Brandt, lakki
päässä.

Onkoko kellään mitään sanomista, sanoi hän
äänellä, joka kuului jyrinääkin kovemmin; kyllä
minulla on jotakin sanomista teille, te luopuneet
lapset, ja suutuksissaan heristi hän nyrkillänsä.
Vai tässä se luola on, johon te piilottaudutte, te
ketut, mutta kyllä minä sidon teidät hännistänne
kiinni, kuten Simson kerran teki. Te luopuneet
perkeleet, te antikristuksen palvelijat. Vai*täällä
te sen vanhan juttupukarin luona saamaatte
eksytystänne ja villitsette kansaa petollisella
puheellanne ja perkeleen taidolla. Vai täällä te
rukoilette vääriä rukouksianne. Mutta odottakaahan,
kyllä minä teidät opetan.

Kirkkoherran ilmestyminen yht* äkkiä, hänen
suuttumuksensa ja loukkaava puheensa vaikutti
suuresti ihmisiin. Vanha itsevaltias ei ollut
turhaan vuosikausia pitänyt seurakuntalaisiansa
asianmukaisessa kurissa; hänen papisvirkansa, hänen
säätynsä vaikutti, että vastatulleet, ja pelkurimmat
laumassa alkoivat tuntea ahdistusta ja olisivat^
mieluimmin toivoneet olevansa poissa koko
kokouksesta, varsinkin kuin se vanhin, jonka olisi
ensinnä pitänyt hoidella hajautuneita lampaita,
kuin susi syöksyi niiden keskelle, seisoi hämillään
ja keksimättä ainoatakaan sanaa vastaukseksi
kirkkoherran koviin sanoihin ja ankaraan puheesen.

Kuin Tobias näki, että asiat alkoivat kääntyä
pahanne päin, että pelkurimaisuus kuin mansikan
taimi kasvoi sekä köynnöksiä että juuria
sydäm-missä ja aivoissa ja kohta oli suuren mansikiston
tavalla peittävä koko palon, joka oli raivattu tähän

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 07:00:20 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/hihhuleita/0144.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free