Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
heti meni hukkaan kaikki, mitä hän olKvoittanut
taivaalle.
Nouse ylös, poikani, sanoi hän hitaasti; sinä
olet lähempänä vapahdustasi, kuin itse luulotkaan.
Sillä autuas on se, joka ei vaella jumalattomain
neuvossa, eikä seiso syntisten tiellä, eikä istu,
kussa pilkkaajat istuvat. Siitä nyt näet, mitä ne ovat
nuo valtionkirkon papit? Susia lammas vaatteissa
he ovat. He antavat kiviä leivän sijasta. Sinä
olet eronnut nyt heistä kaikista. Tule nyt
Herrasi laumaan; me yksin olemme oikeat uskovaiset.
Täällä kuohuu Herran armon lähde. Sinun
syntisi annetaan sinulle anteeksi.
Ja ihastuksissaan, onnellisena nyt jo
Ttuu-kausia kestäneiden hengellisten tuskain jälkeen
syleili nuorukainen Adamia.
Autuus, autuus, armo ja vapahdus! kuului
ihmisjoukosta. Riemuiten uskon kiivaudesta ja
palavuudesta huutelivat he halleluja! ja hosianna!
jota paitsi kuului lyheitä, kimakoita, hysteerisiä
älähdyksiä ja huokauksia sekä noita hih! ja hu!
joista tämä lahko on saanut nimensä. Huutaen
Sebaot, Sebaot, ylkä tulee! alkoivat he veisata
virttä, jossa miesten passo-ääni jymisi kuin meren
kohina, keskenkasvuisten poikain terävät äänet
kuin kalalokin kirkuna tuulella ja naisten
kimakat sopraanot kuin rantaraukan valitus. Monilla
lirityksillä ja hidastuksilla nousivat pyhät sanat
ylös kohti kevätyön vaaleaa taivasta:
Jumala ompi turvamme
Ja apu tuskissamme,
Siis hänehen me luotamme
Eläissä, kuoliossamme;
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
