Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
astui tupaan, nauraen nosti kaksi sormea
ohauk-selle tervehdykseksi ja lausui kovasti: „Jumala
varjelkoon.* Hänet otettiin ilolla vastaan ja nyt
piti hänen kyllä jo kymmenennen kerran tehdä
selko kasarmielämästä, päälliköistä, herroista,
Viipurin loistosta ja komeudesta sekä palvelustytöistä.
Hänen havaintojensa tulos oli, että kyllähän
muuten kasarmielämää sietäisi, mutta se siisteys se
on ihan tappaa ihmiset. Juuri kuin oltiin paraassa
puheen vauhdissa, tuli Leena virsikirjoineen,
tervehti ääneti ja vakavasti, astui Annin luo ja sanoi
puoliääneen: keitä nuorille kahvia — paljo sikuria,
lisäsi hän kuiskaamalla.
Vai niin, saadaanko kahvia; no, kuulehan
vain! virkkoi Tobias, ollen kiihkeä torjumaan ehkä
uhkaavaa virsien lukemista, sillä äiti Leenalla oli
kuten sanottu virsikirja kädessä; rupeemmeko
arvuuttelemaan? Onko ketään, joka tahtoo lähteä
Hymylään ?
Sinä, Anton, rupeet arvaamaan, taikka Anni,
tahdotko? virkkoi hän hidastellen.
Niin, ruvetkaamme arvuuttamaan, mutta ei
Annia arvaamaan, hän arvaa kaikki, ei siitä tule
mitään Hymylään menoa.
Viskari ukko, teidän pitää kysyä, vaadittiin
nyt. Niin, ukon pitää kysyä. Sinä Tobias, kun
olet isäntä, arvaa sinä ensin.
Olkoon menneeksi, minä arvaan, sanoi
Tobias, mutta vasta kolmannelta, kuin en arvaa,
lähden minä Hymylään.
Kaikki kokoutuivat hyvin innoissaan ukon
ympäri. Hän istui kumarassa, vasen kyynyspää
polvella, poltellen ja syljeksien ahkerasti.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
