- Project Runeberg -  Hihhuleita : Kuvauksia itä-suomesta /
15

(1890) Author: Jac Ahrenberg Translator: Aatto Suppanen
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

loin hyvänsä voivansa kukistaa vain tahtonsa
pon-tevuudella. Kymmenen viisitoista vuotta
myöhemmin, vaimonsa kuoltua, huomasi hän, että se himo
ei antanutkaan itseänsä kukistaa, että se oli tullut
vahvaksi ja vaativaksi. Hän tahtoi järjestellä sitä
puhelemalla «tavallisesta iltatotista ja yhdestä
päivällisryypystäw. Ei mikään auttanut. Yiisi
vuotta sitte huomasi hän joutuneensa taistelussa
yhä taa päin. Himo yllätti hänet kuin rehtori
syypään yliluokkalaisen: „rahjusa, sanoi se, otti
häntä kiinni korvasta ja talutti konjakin luo.
Oltuaan päivällä ankara ja jäykkä tuli hän kello
kahdeksan suutuksiinsa ja oli äkeissään kaikkiin
ja itseensäkin, kunnes hän kello yhdeksän jo oli
voimaton raukka, jolla vain oli yksi asia selvillä:
että ei kenenkään ihmisen, ei edes vanhan
emän-nöitsijänkään, joka oli niin monta vuotta ollut
hänen palveluksessaan, pitänyt näkemän häntä
siinä alennuksen tilassa. Hän istui siellä
yksinään lukittujen ovien takana, joi konjakkiansa
ja kauhukseen näki konjakkipullon kauniin
kuva-leiman kulkevan kiinalaisena väriloistona
veristy-neiden silmien editse. Keskeltä tuota värien
leikittelyä, joka tanssivan hyttysparven tavalla
milloin liiteli ylös, milloin pois iltatuulen mukaan,
milloin taas palasi heiluen ja häilyen ylös alas,
näki hän välistä kalpeat naisen kasvot, joiden
syvistä silmäkuopista tummat silmät pelkäävästi
katselivat häneen. Voi niitä lempeitä, hirmuisia
silmiä! Hellittämötön uutteruus, pontevuus ja työ
olivat kauan pitäneet poissa niitä muistoja ja
näkyjä, sitte oli konjakki ajanut niitä pakoon monta
vuqtta ja nyt, nyt olivat ne tuossa taas.

Tobias Pullinen, hänen naapurinsa, oli toinen,

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 07:00:20 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/hihhuleita/0023.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free