Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
167
että minut pantiin niin kauas soittoniekoista
kuin mahdollista. Kun sitten vedin oven ja
akkunat kiinni ja laskin vielä akkunaverhotkin
alas, niin ei soitto kovin epämiellyttävältä kuu-
lunutkaan.
Nuoruudessani olin hiukan oppinut räm-
pyttämään klaveeria. Pikku-muorilla oli sel-
lainen soittokone huoneessaan, ja kahdesti vii-
kossa kävi soiton-opettaja hänen luonaan. Iskipä
kerran mieleeni soittaa sillä kuninkaalle ja ku-
ningattarelle joku englantilainen laulu. Mutta
kovin helppoa tuo ei ollut, sillä klaveri oli lähes
60 jalkaa pitkä ja koskettimet jalkaa leveät, niin
että minä kädet levällä ulotuin parahiksi viiden
koskettimen yli. Soittaminen oli työlästä sekin,
sillä minun piti kaikin voimini lyödä nyrkillä
koskettimiin. Mutta minäpä keksin erityisen
soittometodin: laitoin kaksi tavallisen pattisauvan
kokoista keppiä ja käärin paksumman pään
ympärille hiirennahkoja, niin ett’ei lyödessä pääl-
lysluut halkeaisi eikä äänikään tulisi häirityksi.
Klaveerin eteen, noin neljä jalkaa kosketinten
alapuolelle, pantiin lavitsa, ja minut nostettiin
siihen. Siinä minä sitten juoksin edestakaisin,
lyöden kurikoillani koskettimia, mitä milloinkin
piti, ja näin soitin englantilaista polskaa heidän
majesteetiensa iloksi ja mielihyviksi. Tuo oli
ankarinta ponnistusta, mitä milloinkaan olen
kestänyt: enhän minä ulottunut juostenkaan soit-
tamaan enempää kuin kuudentoista koskettimen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
