Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 28. Päiväkirjamuistiinpanoja Sardlokista ja Kangekista
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
476
PÄIVÄKIRJAMUISTIINPANOJA.
se on vaikeaa ja kysyy paljo harjaantumista. Tässä
kangeki-laiset ovat oikeita mestareita. Hauska on nähdä heidän
viskaavan nuoliaan. Ne singahtavat linkopuusta aivan kuin
teräs-jousella, ja lintuun sattuu usein yhtä pitkälle matkalle kuin
pyssyllä ampuessa lintua veteen. Olenpa heidän nähnyt
nuolella linkoavan lintua lentoonkin. Tällä tavoin pyydystelevät
kangekilaiset etupäässä jääkyyhkysiä. Heillä silloin ei ole
mitään muita aseita kuin kaksi heittonuolta kajakissaan; vaan
marras- tahi joulukuussa, jolloin runsaimmin on jääkyyhkysiä,
tuovat he niitä kotia 60—70 kappaletta. Niin paljoa niitä ei
saa pyssyllä, sillä se säikäyttää linnut, jotka paukauksen
kuultuaan sukeltavat ja sukkelasti uivat kauas, jota vastoin nuoli
pelottaa ainoastaan lähimmäiset.
»Minun oloaikanani oli pyynti ollut huonoa. Linnut ovat
arempia nyt, kun aurinko on korkealla, sanovat he, vaan
kuitenkin tulevat he kotia mukanaan parikymmentä lintua, jotka
on pyydystetty puolille päivin, ja kaikki ovat saadut
käsivarsien voimilla ja puusta ja luusta tehdyllä aseella. Mitenkä
suuri on se etevämmyys, jonka me luulemme olevan
ampuma-aseistamme? — Sivistyksen edistys ei aina ole niin suuri kuin
mielellämme luulottelemme.
»Kolme viikkoa oleskeltuani Kangekissa palasin
Godthaabiin. Silloin oli minulla tilaisuus näkemään hyvän näytteen
grönlantilaisten taikauskosta. Godthaabiin tullessa, oli minua,
kuten tavallisesti, vastaanottamassa suuri joukko grönlantilaisia
naisia. Minä lienen ollut silloin tympeämpi ja harvasanaisempi
kuin tavallisesti; mahdollisesti olin väsynyt soudeltuani koko
päivän ympäriinsä lintujen jälessä. Grönlantilaisilla oli heti
selvillä, että olin tavannut suuren, ilkeän noidan (sitä sanotaan
tupilik, kun se on teltan näköinen), joka oleskelee muutamissa
saarissa merellä ja näyttäytyy yksinäisille kajakkimiehille, jotka
tulevat lähelle näitä saaria, ja säikäyttää heidät. Kun
kajakki-miehet tulevat kotia nähtyään tämän olennon, niin ovat he
äänettömiä kauan aikaa sen jälkeen. He uskovat täydellisesti
tuota peikkoa, ja sen vuoksi kajakkimiehet eivät uskalla
koskaan yksin mennä näiden saarten luo, eikä minunkaan muka
pitäisi antaa yksinäni kierrellä niin paljon. Nyt he toivoivat,
että olin saanut muistutuksen.«
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
