Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 25. Jahtiretki Ameralikvuonoon
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
432
JAHTIRETKI AMERALIKVUONOO N.
Me tulimme pienelle lammelle. Täällä jälet kääntyivät
takaisin, vaan me kuitenkin jatkoimme laaksoa myöten
matkaamme, menimme lammen poikki ja joimme joesta, jolloin
olimme vähällä suistua pää edellä siihen maatessamme heikolla
jäällä, menimme edelleen ja olimme juuri nousemassa muuatta
pientä mäkeä, kun yhtäkkiä näin Joelin, aivan kuin salaman
iskemänä, kyykistyvän alas, viittaavan laakson itälaidalle ja
matalalla äänellä huutavan: »tugtut!» (poro). Minun pääni
myöskin laskeusi salaman nopeudella pari kyynärää maata kohden:
6 poroa oli lähellämme.
Me olimme pian vetäytyneet takaisin. Kiireesti sain esiin
valkoisen puseropaitani ja siihen kuuluvat housut, joka puku oli
vartavasten tehty. Kun Joel näki minun pukeutuvan tähän
asuun, niin hänen naamalleen ilmestyi mitä suurin hämmästys,
ja hän lausui vain: »Tupinnekaok!» (sinä suuri maailma). Hän
kuitenkin pian huomasi tämän lumivalkoisen puvun hyödyn,
käski minun kulkea edellä ja itse hiipi minun selkäni takana.
Ennenkuin menimme lähemmäksi, piti kiväärimme
tarkastaa, lumi ja jää puhdistaa tähtäimistä j. n e. Jotta olisi
luoti valmiina uuteen panokseen suusta ladattavaan pyssyynsä,
otti Joel luodin suuhunsa. Minusta tämä oli hyvin
käytännöllinen keino, ja, ajattelematta pakkasta, pistin minäkin takaa
ladattavan pyssyni patrunan suuhuni. Vaan metalli tarttui heti
kieleen. Minä mahdoin pahasti irvistellä, sillä Joel nauroi
tu-kehtuakseen. Minä nyt pistin sen ja pari muuta patrunaa
toiseen vanttuuseen, ja aloimme ryömiä varovasti eteenpäin.
Ei ole helppoa työtä kulkea hiljaa ja huomaamatta, kun
joka toisella askeleella uppoaa nivusiaan myöten lumeen suurien
vierinkivien väliin, joita on Grönlannin jokiuomissa. Sukset
meidän oli tietysti pitänyt ottaa pois: me emme voineet
ryömiä niillä. Minun valkoinen takkini suojasi hyvin, lumi esti
äänen ja pieni Joel piilottihe minun leveän selkäni taakse, tahi
oikeammin sen ruumiinosan taakse, joka on taaksepäin, kun
kuletaan nelinkontin.
Vihdoin pääsimme muutaman mäen laitaan ja koko
porolauma oli edessämme tasangolla, vaan kaukana
pyssynkanta-malta. Meillä ei ollut mitään suojaa, ja meidän piti sen vuoksi
kääntyä takaisin ja koettaa idempää.
Täällä pääsimme muutamien mäkien suojassa hyvästi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
