Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 23. Jälkimmäiset Austmannalaaksossa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
414
JÄLKIMMÄISET AUSTMANNALAAKSOSSA.
antoivat minulle kirjeen, jossa hän ilmoitti meille tulleensa
onnellisesti perille, että hän lähettää meille ruokavaroja ensi
päiviksi, ja että veneitä runsaimmilla varustuksilla tulee meitä
pian noutamaan. Myrskyn takia ei hänelle ollut tähän asti
mahdollista saada ketään lähtemään. Minä tietysti käännyin
heti takaisin saattamaan grönlantilaisia leirille.
»Minä olin ollut nälissäni kuin susi koko päivän, vaan
siitä huolimatta olin säästänyt vähäpätöisen päivällisosani,
vähän lihakorppua ja pemmikania, syödäkseni sen vasta kun tuli
päivällisen aika. Nyt tiesin, että missään tapauksessa meidän
ei tarvinnut nyt enään pelätä hätää ja sen vuoksi voin huoleti
jo heti syödä päivälliseni. Minä en viivytellytkään sen
kaivamisessa esiin, ja yks-kaks se oli syöty.«
Teltalla otettiin heidät riemuhuudolla vastaan. Ensin
luettiin kirje, »sitte ryhdyttiin käsiksi myttyihin,« sanoo
Dietrich-son, »ja uteliaina kuin lapset joulupöydän ympärillä, aukasimme
toisen toisensa jälkeen. Me riemuitsimme nähdessämme
kaikkia noita hyviä tavaroita, leipää, lihaa, kahvia, tupakkaa y. m.,
vaan erittäinkin iloitsimme voista ja läskistä. Tosi herkkuja
ei puuttunut myöskään, sillä Godthaabin tanskalaiset naiset
olivat pitäneet huolta siitä, että torttuja ja muita makeisaineita
oli mukana. Me rupesimme heti syömään, eikä kukaan meistä
ole ahminut rasvaa koskaan niin kuin sinä päivänä, sillä me
olimme ihan hulluja siinä suhteessa.«
Balto kertoo tästä tapauksesta: »Kun Dietrichson oli
mennyt, korppuja taskussaan, nousin minä vuorelle, joka oli 30
jalkaa korkea. Heti kun tulin harjalle, näin kolme miestä
tulevan sinne päin, jossa minä olin. Yhden heistä tunsin,
Diet-richsonin, joka oli tavannut ne miehet, jotka oli lähetetty
Godt-haabista meille tuomaan ruokavaroja. Minä juoksin heti
teltalle ja kerroin kahdelle, jotka siellä olivat, nähneeni ihmisiä
tulevan. He eivät tahtoneet uskoa, vaan minä kokosin kuivaa
puuta ja tein tulen ja hain vettä ja täytin kahvikeittiön ja
panin sen tulelle, siihen kun miehet tulivat, sillä minä pidin
tiettynä, että heillä oli kahvia mukana.
»Heti kun he olivat tulleet teltalle, katseli Dietrichson,
mitä he olivat meille ruuaksi lähettäneet Godthaabista. Minä
näin, että Nansen oli minulle lähettänyt piipun ja tupakkaa.
Minä otin heti piipun ja tupakkaa ja aloin tupruuttaa kelpo-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
