Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 21. Ameralikvuonolle
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
94 AMER ALIK VUONOLLE.
Juuri tämän vuoksi on tämän maan nykyisen jääkauden
tutkiminen tärkeää. Sen kautta saamme havainnollisia
selityksiä muodostuksista, jotka muutoin meille olisivat
käsittämättömiä. Täällä me läheltä näemme niitä mahtavia voimia,
joista muutoin ainoastaan mielikuvituksen avulla voisimme
luoda itsellemme jonkunlaisen käsityksen, tahi joita
korkeintaan ainoastaan voisimme tutkia kääpiöilmauksissa, joita vielä
on jälellä Europassa niiltä ajoilta, kun koko sen pohjoisosa ja
Alpit olivat sellaisten jäätantereiden peitossa kuin nyt
Grönlannin ylänkö.
Edempänä laaksossa täytyi meidän kahlata joen poikki,
voidaksemme jatkaa matkaamme. Kappaleen matkaa alempana
huomasimme kiusaksemme, että tätäkään puolta jokea ei
päässyt kulkemaan ja joki oli tässä niin syvä, ettei voinut kahlata
siitä poikki. Meidän oli pakko kääntyä takaisin, jos ei vain
päästäisi länsipuolella olevan tunturiselän poikki. Tätä
aprikoidessa söimme päivällisemme.
Syötyämme katosi Balto. Yhtäkkiä näimme sitte hänet
tunturin harjalla. Hän hurrasi, huiskutti riemuissaan lakkia ja
viittoi länteenpäin. Hän varmaan näki vuonon. Hetken
kuluttua tuli hän takaisin ja kertoi nähneensä suuren sinisen
veden, joka varmaan oli vuono; vaan sisemmässä perukassa oli
jäätä.
Me olimme äkkiä tunturilla; kaikki halusivat nähdä merta.
Mahdollisesti oli houkutuksen lisänä Balton lupaamat lakat, ja
syynä sekin, että hyttyset täällä alhaalla tekivät olon melkein
mahdottomaksi. Sieltä ylhäältä oli mitä ihanin näköala yli
laakson, jossa joki kiemurteli yksitoikkoisten hiedikkojen
välissä, vaan edempänä levisi vuono. Sinisenä tasankona se levisi
korkeita tuntureita kohden, jotka muodostivat kaiteen sen
ympärille. Se, mitä Balto oli luullut jääksi, olikin somerikko, joka
kokonaan täytti vuonon perukan.
Meillä ei ollut enään pitkältä, ja suuri oli ilomme, kun
jonkun matkaa alempana näimme vanhoja grönlantilaisen
ka-mikin jälkiä sannassa joen äyräällä. Luultavasti ne olivat
jonkun poronajajan jälkiä, joka joitakin kuukausia sitte oli
kuleksinut täällä, nyt niin autiossa seudussa, jossa vankka laakson
läpi menevä polku osoitti, että joinakuina vuoden aikoina täällä
kulkee suuret laumat poroja. Nämä olivat ensimmäiset ihmis-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
