Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 18. Suuntamme muutetaan Godthaabia kohti. — Ilmanala ja lumisuhteet
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
33°
ILMANALA JA LUMISUHTEET.
Elokuun viime päivinä oli meillä vielä nousua. Me
toivoimme myötäänsä saapuvamme korkeimmalle tasangolle ja
että mäki, joka oli edessämme oli viimeinen. Vaan kun olimme
sen nousseet, niin oli aina tasanko ja sen takana vielä suurempi
mäki. Lumipinta nousi pitkissä aalloissa korkeammalle ja
korkeammalle.
Syyskuun i p:nä illalla puskimme sellaiselle korkealle
aallolle ja sen harjalle tultuamme näimme suuren tasangon,
jonka nousua tuskin huomasi. Täällä oli kummallinen muutos
ilmassa. Kaukana lännessä lähellä taivaan laitamaa näkyi
paksuja pilvenlonkia pyöreillä kumulusmuodoilla, joita emme
lumikentällä tähän saakka olleet nähneet. Minä luulin niitä
kosteasta ilmasta syntyneiksi pilviksi, jotka tulivat kohoten
lumikentän läntistä rinnettä pitkin suoraan merestä ja otaksuin siis,
että olemme jo niin etäällä, että meri oli lähellä.
Kaakossa näkyi myös pilviä, vaan suoraan edessämme ja
pohjoista kohden oli taivas selkeä. Pohjoiseen päin lumipinta
nousi, vaan kaakkoiseen aleni. Kaikki näytti osoittavan, että
olimme nyt saapuneet Grönlannin sisämaan korkeimmalle
kohdalle, ja kun sen ilmoitin toisille, niin se herätti yleistä iloa.
Sillä me olimme kaikki jo aikoja sitte väsyneet jyrkkiin
nousuihin, joita meillä, varsinkin viime päivinä, oli ollut monet
noustavina. Herkkiä kun olimme, toivoimme pian pääsevämme
länteenpäin viestävälle rinteelle, jossa vain saatiin laskea
alaspäin ja jossa kaikki oli vain iloa ja riemua, ja hyvin
ylimielisellä mielialalla näimme sinä päivänä auringon kauniisti ja
hehkuvana laskevan pilvenlonkain taa ja panevan iltataivaan
mitä kauniimpaan väriloistoon. Meistä täällä lumitasangolla
ilta ja auringonlasku sisälsi kaiken, mikä oli kaunista. Minusta
tuntui, ettei se koskaan ollut niin kaunista ollut kuin tänä
iltana. Oli aivan kuin päämaali olisi siintänyt sieltä takaa. —
Me saimme sitä kuitenkin kauan odottaa.
Tietysti tänä iltana oli syytä juhlia ylimääräisillä
annoksilla, joina oli kuten tavallista kaurakeksiä, herajuustoa ja
vaa-rainhilloa, sekä tupakkamiehille tupakkaa piipunkopallinen ruuan
päälle. Se oli hauska ilta.
Meidän aneroidibarometri oli nyt, korkeuden ja vähäisen
ilmapainon takia laskenut niin alas, että millimetripykälikkö oli
lopussa. Me olimme 2400 metrin (7,700 jalan) korkeudessa.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
