Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 5. Islannista Grönlantiin. Pettyneitä toiveita
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
IIO
IIO ISLANNISTA GRÖNLANTIIN.
hampaastaan, jotka niillä vielä on jälellä, siitä sain muutamia
vuosia sitte hyvin selvän todistuksen. Minulle, ollessani silloin
virassa Bergenin museossa, lähetettiin nokkavalaan hammas,
jonka terä oli täynnä pitkiä siimajalkoja (cirrepedi), nuoria ja
vanhoja, kerrassaan täysi siirtokunta, ja muutamat niistä niin
pitkiä, että niiden on täytynyt riippua eläimen suusta ulkona.
Jos hammasta olisi käytetty, niin nämä loiset eivät olisi
voineet pysyä siinä hetkeäkään kulumatta pois. Hammas
säilytetään vieläkin Bergenin museossa.
Tällaisilla pienillä huomioonotoilla, niin vähäpätöisiltä kuin
ne voivatkin näyttää, on kuitenkin luonnontutkijasta suuri
merkitys. Ne hänelle nimittäin näyttävät, miten huojuvalla
perustuksella itse asiassa lepää tuo yleensä levinnyt mielipide
kaiken tarkoituksenmukaisuudesta.
Joskus tapasimme myöskin mahtavan jättiläisvalaan
(Balaenoptera sibbaldii), meidän aikamme ja kaikkien aikain
eläinkunnan jättiläisen. Kaukana etäisyydessä voi nähdä sen
vesipatsaan ja kuulla sen puhaltavan. Se tulee lähemmäs, ja sitte,
usein ennenkuin arvaakaan, pistää pää ja sen jälkeen mahtava
selkä esiin vedestä laivan sivulla. Se puhaltaa henkeä ja suuri
höyrypilari nousee ilmaan. On aivan kuin höyrykattilan
höyry-venttili avattaisiin, ihan tuntee ilman tulevan liikkeeseen. Pian
koukistaa se taas selkänsä ja katoaa syvyyteen.
Sunnuntaina kesäkuun 10 p:nä oli meillä sumuinen ilma»
moneen päivään emme olleet voineet tehdä tarkastuksia
emmekä tienneet lainkaan missä olimme. Virta, joka täällä on
hyvin voimakas, lienee meitä kulettanut kappaleen matkaa
luodetta kohti. Me lienemme tulleet niille leveysasteille, joissa
jääreunan, jos mitään toivoa oli päästä maihin, olisi pitänyt
kääntyä enemmän länteen tahi lounaiseen. Mitään merkkiä
siihen ei ollut huomattavissa ja näytti sangen vähän lupaavalta.
Hylkeenpyynnin aika oli pian käsissä. Jason tarvitsi
pitkän ajan päästäkseen vastavirtaan koillista kohden,
varsinkin kun tuuli oli taas pyörähtänyt itään. Toisilla laivoilla
voi olla hyvä saalis ja minä olin sitoutunut siihen, etten
retkikuntani tähden tee estettä Jasonin varsinaiselle tarkoitukselle.
Sen vuoksi päätettiin edelläpäivällisen luopua
maallenousu-yrityksestä ja palata tavallisille pyyntipaikoille, ja me
rupesimme risteilemään itään vastatuulta ja vastavirtaa.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
