Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 3. Sukset ja hiihtäminen sekä suksen historia ja kehitys
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
7 2 SUKSET JA HIIHTÄMINEN.
toisissa suuri ura pohjassa, toisissa pienempi, toisissa taas ei
ole uraa lainkaan, vaan ovat aivan sileäpohjaisia. Uran
tarkoituksena on vakaannuttaa susta, niin että se ei, varsinkin
kovalla lumella, mutkittele sinne tänne, vaan juoksee suoraan.
Minun tietääkseni käytetään nahkapohjasuksia enään
ainoastaan harvoissa paikoin Nordlannissa. Monine
epämukavuuk-sineen on niillä kuitenkin se hyvä puoli, että ne muutamilla
keleillä liukuvat paremmin kuin tavalliset sukset, kun
karva-nahka estää uutta ja nuoskeaa lunta tarttumasta suksen
pohjaan (takaltamasta), niin kuin se tarttuu puusuksiin. Vielä
sekin etu niillä on, että ne eivät liukua taaksepäin, kun karva
vastustaa. Tottuneelle hiihtäjälle tämä ei kuitenkaan merkitse
juuri mitään.
Liian loitolle menisin antautucssani selittelemään
maassamme käytetyitä eri suksimuotoja. Muutoin on valitettava
seikka, että sitä ei ole vielä tehty, samoin kuin sekin, ettei
ole vielä minkäänlaista kokoelmaa suksityypeistämme,
varsinkin kun niin monet merkillisimpiä tyyppejä ehtimiseen
työntyvät syrjään ja katoavat uusien tieltä.
Suksien pituus vaihtelee tavallisesti 2,2—3,1 m. välillä.
Tavallinen mitta suksien valitsemisessa on, että suksenkäyttäjä
juuri yltää ojennetulla kädellä maata kohden kohtisuorassa
seisovan suksen kären.
Ei ole helppo sanoa, mikä suksimuoto on paras, sillä
suksien tulee olla kelin ja maalaadun mukaan. Tasaisilla mailla
ja avonaisilla tunturiseuduilla, missä ei ole mutkia tehtävinä,
soveltuvat pikakulkuun parhaite pitkät ja kapeat sukset, jota
vastoin on itsestään selvä, että mäkisillä metsämailla on paras
käyttää lyhyviä ja leveitä suksia, joita on helppo käännellä.
Raskaassa, pehmeässä lumessa voi käyttää pitkiä ja leveitä
suksia, jotka ovat jostakin keveästä puuaineesta j. n. e.
Eri seuduilla käytetään suksiksi varsin erilaisia puulajeja.
Paitse mäntyä, joka on yleisintä, käytetään varsinkin kuusta
(ja kuusivesoja, kuitenkin varsin harvoin), koivua, haapaa,
jalavaa, tammea, pihlajaa, saarnia, raitaa ja joskus vaahteraa. Mikä
puulaji on sopivinta suksiaineeksi, ei ole helppo sanoa, kun
kullakin eri puulajilla on hyvät ominaisuutensa.
Aivan viime vuosina on suksiurheilu ruvennut
erinomaisen merkillisesti kukoistamaan Norjassa. Tässä suhteessa on
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
