Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
164
kuoppasin sen luolaan, se kun oli helpompaa kuin
raahata se kapeasta aukosta ulos.
Olin nyt asunut tällä saarella kolmekolmatta
ajast’aikaa, ja olin niin perehtynyt siihen ja niin
tottunut elämääni täällä, että, jos vaan olisin
voinut tietää olevani täydessä turvassa villeiltä,
olisin kernäästi tahtonut täällä päiväni päättääkin.
Tänne, — ajattelin — tänne luolan kivilattialle
sitten ajan tultua laskeudun ja täällä viimeisen
henkeni vedän, niinkuin tämä pukkikin.
Fi puuttunut minulta täällä hauskuuttakaan
aikani ratoksi. Ensinnäkin oli minun hupaista
kuunnella. Poll poikani, papukaijan, puhelua. Ja
selvästi ja sujuvasti se oli oppinutkin sanoja
lausumaan, —elellessään täällä minun kanssani
kokonaista kuusikolmatta vuotta. Miten kauan
lienee elänytkään minun jälkeeni, en tiedä. Bra-
siliassa kertoivat papukaijan elävän sata vuotta.
— Hauska ja uskollinen toveri oli minulla koi-
assanikin kuusitoista pitkää vuotta, kunnes se
viimein vanhuuttansa kuoli. — Laivalta tuomani
kissat olivat jo aikaa sitten kuolleet, mutta niitten
jälkeisiä, kuten jo olen kertonut, oli lisääntynyt
niin runsaasti, ottä minun täytyi ampua niistä
useampia; muutoinhan olisivat syöneet minut ihan
puille paljaille. Muita minä alinomaa häätelin
pois ja kosk’eivät ruokaa onää minulta saaneet,
pakenivat ne metsiin, jossa kokonaan villiintyivät.
Pari kolme lempikissaa minä kumminkin pidin,
ja perheen jäseniä ne olivat nekin, vaikka niit-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
