- Project Runeberg -  Albert Engströmin Piirroksia ja Juttuja /
2:8

(1925) Author: Albert Engström
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

Kesäsatyyrit.



Vanha majuri ja minä istuimme pihatilkullani
kastanjain alla ja ryypiskelimme grogia. Yhtäkkiä paukahti
veräjä ja vanha professori lähestyi.

— Istu alas!

— Ei kiitoksia; mutta saisinko lainata kiikaria?

— Mielelläsi! Saako luvan olla 6 tahi 12 kertaa
suurentava? Tahi haluatko vanhan laivakiikarini?

Kiitos, saanko lainata 12 kertaisen Zeissisi?

Hän sai sen ja poistui.

Renkini tuli. Hän toi terveisiä laivalta, jolla oli
saapunut tyttöopisto kaupungista. Tytöt pyysivät saada
uida uimarannassani.

— Mielellään!

Majuri ja minä jatkoimme ryyppäämistämme.

— Mikähän tyttö-opisto se lie? kyseli hän.

— Arvattavasti se sama, jolla on tapana tulla tänne
pari kertaa kesässä. Niitä on kaksi vanhaapiikaa ja
parikymmentä nuorta tyttöä, jotka haluavat hengittää
meri-ilmaa ja uida.

Portti paukahti taas ja vanha lehtori köpitti
pöytäämme.

— Haluatko grogin?

— Ei, mutta lainaisin mielelläni kiikarin.

— Professori lainasi juuri minun 12-kertaiseni. Mutta
sinä saat lainata kuusikertaiseni tahi vanhan
merikiikarini.

— Kumpiko suurentaa paremmin?

— Laivakiikari.

— Sitten otan sen. Kiitos, hyvästi!

Vanha majuri sanoi: — niin, kiitos vaan grogista —
täytyy tästä jo lähteä. Kuuleppas, saisinko
mahdollisesti lainata veneesi hetkeksi. Minun pitäisi pistäytyä
Puotisaarella.

— Ota se, veli hyvä; airot ja muut löydät
ketjussa leikkituvasta.

— Kiitos, kiitos vaan. Terveppä mieheen!

Minulla oli juuri taulu tekeillä. Telineeni seisoi
metsässä atelierini vieressä ja vanha majuri oli houkutellut
minut työstäni hetkeksi. Päivä oli kuuma ja hänen
salaviittauksensa grogista oli houkutellut minutkin. Mutta
nyt tarttuisin pensseleihini jälleen. Menin
metsäpolulleni. Siellä loisti tauluni auringonpaisteessa ja veti
puoleensa.

Mutta tuolta uimarantaniemestä alkoi kuulua ääntä;
hihitystä, korkeita falsettihuutoja, parkunaa,
puheenja naurunporinaa. Tyttöopisto oli todennäköisesti
järvessä. Mutta mitäs tämä? Mitä helkkaria? Tuossa,
kappaleen matkan päässä, ryömi lehtori mahallaan
kiikari kiivaassa tähtäysasennossa. Ja — ei, nyt se jo
menee liika pitkälle! Atelierini nurkalla kyykiskeli
professori kiikareineen, arvatenkin opistolaiset
päämaalinaan. Sellaisia vanhoja lurjuksia! Olin tosiaankin liika
ujo pysäyttääkseni noiden vanhojen elostelijain puuhat.
Niin, niin! Ikä ei näy paljoa merkitsevän — tahi
kentiespä se juuri on vanhuus, joka tässä jotain merkitsee.
Mutta sääli tyttöjä joka tapauksessa. Ei! Minun täytyy
puuttua asiaan. Minä huusin: —Hei! Kuulkaapas vanhat
pojat, antakaapas tuon tuollaisen olla. Seis, sanon minä!

He pysähtyivät.

— Ei, kuulkaapas, nyt se saa jo riittää! Tulkaa
mieluummin jäähdyttelemään tunteitanne pikku grogilla
ja minä lupaan että vesi on oleva jääkylmää! Niin, en
tahdo häiritä teitä, mutta menen kotiin ja toivonpa
että silmänräpäyksessä seuraatte minua!

He olivat nähtävästi työskennelleet toisistaan
tietämättä. He pyrkivät samaan päämäärään eri teitä. He
oivat kumpikaan vastanneet mitään vaan paneutuivat
pitkälleen, luuli enolevansa suojassa jokseenkin samoin
kuin strutsi joka pistää päänsä piiloon ja unohtaa
kokonaan suuren ruumiinsa.

Opistolaiset kirkuivat ja kikattivat, aavistamattakaan
kalliolla piileskelevien metsänpeikkojen olemassaoloa.

Kuului airon ääniä. — Juoksin ylös
kanuunakukkulalle.

Alhaalla souti venhettäni vanha kyttyräinen saaliin
kietoutunut akka. Kaikkien pyhien nimessä, sehän
olikin majuri, vanha ystäväni, joka jo oli 80:llä vuodellaan.
Siinäpä vasta oikein parkittu tekijä!

— Nyt en jaksanut enää enempää. Menin kotiin ja
istuuduin grogipöytään kun ensin olin käskenyt tuoda jäätä
ja vettä. Hetken perästä tulivat lehtori ja professori.
He näyttivät hieman vaivautuneilta.

— Nyt jätämme puheenaiheen, ehdotin minä, ja
sotkemme itsellemme kukin mieluisemme grogin.

— Missä majuri? kysyivät molemmat.

— Hän tulee pian.

Parinkymmenen minuutin perästä tuli majuri
soudusta hieman hengästyneenä, kantaen airoja ja
helisyttäen ketjuja. Hän vihelteli operettisäveleitä.

— Näittekö mitä, pojat? huusi hän.

— Näimmekö? Mitä tarkoitat?

— Olkaa teeskentelemättä! Mutta tiedättekö mitä
saali-soutaminen merkitsee?

— Saali-soutaminen??

— Niin! Otetaan saali harteille ja soudetaan tyynesti
ja rauhallisesti. Tytöt luulevat tulijaa vanhaksi akaksi,
joka soutaa selälle pitkänsiiman laskuun. Minulle ne
huutelivat ja kyselivät mitä ahvenet maksaa. Mutta
minä en vastannut. Ne luulivat että olin kuuro. Sitten
uivat ne veneelleni kaikki muut paitsi ne kaksi
vanhaapiikaa — ja sen vahingon kärsinkin tyynesti, kuten
tullimestarilla on tapana sanoa. Mutta kun ne tulivat noin
kolmen metrin päähän, rupesivat ne parkumaan ja
yrittivät sukeltaa. En siis taida pahastikkaan vanhaa akkaa
muistuttaa!?

Ja vanha majuri käänteli ylpeänä pikkuisia valkoisia
viiksiään.

ALBERT ENGSTRÖMIN PIIRROKSIA JA JUTTUJA


niminen pilalehti ilmestyy kunkin kuukauden alussa ja keskivaiheilla runsaasti kuvitettuna, 8
sivuisena numerona sisältäen Albert Engströmin humoristisia kertomuksia ja pirteitä pilakuvia.
Pääsiäiseksi, juhannukseksi ja jouluksi julkaistaan laajemmat erikoisnumerot värillisine kansilehtineen.

Lehden hinta vapaasti lähetettynä:

Yksityisnumerot kpl Smk. 2:50.
Pääsiäis-, juhannus- ja joulunumerot kpl " 5:—,
Vuosikerta (maaliskuun alusta vuoden loppuun eli 20 numeroa) " 50 —.
(Vuosikerran tilaajat saavat siis pääsiäis-, juhannus- ja joulunumerot puoleen hintaan)

Lehteä saa tilata :

Postitoimistoista, kirjakaupoista, Rautatiekirjakaupan asemamyymälöistä ja
konttoreista, asiamiehiltämme ja suoraan lehden konttorista. Asiamiesehtoja
saadaan lehden kustantajalta Oy. Librarialta. puh
. 43 141.

Vastaava toimittaja Väinämö Killinen.        Lehden konttori: Helsinki, Ludvigink. 4—6.
Helsinki. Kasarmink. 25. Puh. 11041 5-7 jpp.         (Helsingin Uusi Kirjapaino Osakeyhtiö).

Helsingissä 1925. Helsingin Uusi Kirjapaino Oy.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 9 21:39:30 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/eapiirrok/0016.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free