Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Ja käsi Tiberiuksen
paksulla niskalla lähti
Navetta Juho ystävineen
menemään.
Noloina ja vähäpätöisinä
ja harvinaisen vähässä
määrin mahtavina
hilauduimme koivuista alas ja
marsseimme häntä koipien
välissä täysihoitolaamme.
Siellä odottivat tytöt
meitä. He olivat olleet
levottomat, niin levottomat!!!
Mutta Kallialan haka oli
täyshoitolan ainoa
kävelypaikka ellei halunnut
pölyisälle maantielle tahi
meren laineille, jotka
viimemainitut, kuten hyvin
tiedetään, samentuvat aina
milloin naisia on venheessä.
Härkä tulisi
todennäköisesti koko kesän
pitämään hakaa hallussaan ja
niin ollen rajoittamaan
tuntuvasti
mahdollisuuksiamme. Eräänä iltana
menimme tervehtimään
Perälän ukkoa, joka istuskeli
tupansa edustalla ja luetti
eukollaan päivänuutisia
lähikaupungin sanomista.
Meillä oli pullo punssia
mukanamme ja juttelimme
yhtä ja toista
paikkakunnan asioista ukkelin kanssa,
joka piankin lämpeni.
Härkäkin tuli niin puheeksi.
Perälä, joka möi kaloja
Kallialaan, oli
Tiberiuksen tähden saanut ruveta
käyttämään pitkää
kiertotietä, eikä ollut siitä laisinkaan mielissään. Ja hänen
eukkonsakin oli kerran saanut jättää maitohihkkinsä
metsään ja pelastautua kuin ihmeen kaupalla lähelle
sattuvan aidan luo.
— Mutta minä olen, piru vie, nulinut pahempiakin
Pelsepuupeja kuin Tiberius, sen mä vaan sanon, alkoi
Perälä kehuskella, kun yksissä olimme haukuskelleet
sekä härkää että kamariherraa. Se, joka on purjehtinut
yksissä kapteeni Tulihaukan kanssa ja saanut otteen
hänestä, se kyllä voi hoidella yhden Tiberiuksenkin.
Sillä nähkääs, Tulihaukka oli pirullisin kippari mikä
kuunaan on laivan kantta
tallustellut ja kiroilla taisi
se niin että tulikiven sauhu
kurkusta höyrysi. Ja
tapella se juutas taisi, sillä
siihen aikaan sai vielä
tapellakkin. Mutta kun me
kerran makailimme
tyynessä Etelämerellä, voimatta
mitään tehdä ja ukko oli
sapessaan, riehui ja kiroili
ja pani meidät mitä
mahdottomimpiin roskatöihin
ja raivostui niin että
nokanpää valkeni niin silloin
olin se minä, joka astuin
esille ja miehistön puolesta
pyysin että hän lukisi meille
Jumalan sanaa, sillä sitä
me tarvittiin, sanoin minä.
Ja pitipä ukon totella ja
lukea meille joku saarna
tahi sen tapainen sillä
seisoipa merilaissa sellainen
pykälä että ellei laivalla
tyynen tahi muun tähden
voinut mitään tehdä oli
miehistöllä oikeus pyytää
hitunen Jumalan sanaa
silloin tällöin. Ja niinpian
kuin ukko aina yltyi
ärjyilemään kieppasin minä
itseni esille ja pyytelin
Jumalan-sanaa, ja lukea
hänen täytyi. Lopuksi äkkäsi
hän että joka kerta kun
hän riehautui ja noituili,
tuli päälle aina annos
pipliasta. Ukosta tuli
loppujen lopuksi kunnollisin
kapteeni, joka koskaan on
huutotorveen huikannut. Ja se
oli minun ansiotani. Niin että kyllä tässä osataan
taltuttaa yks’ Tiberiiiskin. Mutta teidän on vannottava
pojat ett’ette sanoin, ilmein tahi kynin paljasta mitä nyt
aijon teille uskoa. Se on vapaamuurarivala, ja hän, joka
sen rikkoo, hän pyyhittäköön elävien ja kuolleitten
kirjoista ja haihtukoon tuhkana ja tomuna itään, länteen,
pohjoiseen ja etelään. Olen itse vapaamuurari niin että
tiedän mitä vala velvoittaa. Vannokaa siis!
Ukko Perälä otti pitkän ryypyn lasistaan ja me
ojensimme peukalomme valan vahvikkeeksi.
(Jatk.)
 |
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
