Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
111
Ottipa itse Ahti ruokopartakin harppunsa
käsilleen, ja kun hän sen kultakieliä kosketteli,
kajahteli koko linna niin kauniisti, että purret
aaltojen selillä pysähtyivät ja merimiehet kallistuivat
yli laidan syvyyden soitantoa paremmin
kuullakseen.
— Hääsoittoa se on, sanoivat vanhemmat ja
kokeneimmat heistä. Nyt ei ole hyvä olla
laineilla ihmislapsen.
Ja he kiirehtivät ruoria kääntämään ja touveja
kiristämään.
Mutta monet nuoremmat ja kevytmielisemmät
heistä seisoivat vielä kauan kaukomielin laivan
perässä ja katsoivat tähtiin ja kuulivat saman
soitannon kohoavan syvältä sydämestään.
— Meidänkin olisi mielemme sinne alas, he
kuiskivat toisilleen. Mikä ihme meitä pitää täällä
ylhäällä, kun me emme kuitenkaan viihdy täällä
ja täällä kaikki on niin tuskallista, niin
kaihon-kipeätä?
— Tähdet, vastasivat toiset heistä. Ellei niitä
olisi, me aivan varmaan syöksyisimme heti
syvyyteen.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
