Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - VI osa — Kapteeni Silver - 30. Kunniasanalla
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
2?9
30 Luku.
Kunniasanalla.
Minut herätti — tai oikeastaan meidät kaikki
herätti, sillä minä näin yksin vahdinkin hierovan
silmiään — sointuisa, ystävällinen ääni, jonka kuulimme
huutavan meille metsän reunasta.
»Hirsimaja, o-ho-i! Täällä on tohtori!»
Ja tohtori siellä olikin. Vaikka äänen
kuuleminen minua ilostuttikin, niin ei iloni ollut vallan
sekoittamatonta. Levottomana muistelin sopimatonta ja
salakähmäistä menettelyäni; ja kun nyt näin mihin se
minut oli vienyt — minkälaisten toverien pariin ja
minkälaisiin vaaroihin — niin minua hävetti katsoa
häntä kasvoihin.
Hän oli nähtävästi lähtenyt liikkeelle jo pimeän
aikaan, sillä päivä oli juuri vaiennut; ja kun katsahdin
ulos ampumareijästä, niin näin hänen, kuten Silverin
kerran ennen, seisovan puolisääreen sumussa.
»Tekö, tohtori! Koreinta huomenta teille, sir!»
Silver huudahti vastaan, silmänräpäyksessä virkeänä ja
hyvää tuulta loistavana. »Aina virkku ja varhainen,
mutta niinpä sanotaankin, että aamuhetki kullan kallis.
George, heilutappa koipiasi, poikaseni ja juokse
auttamaan tohtori Livesey yli laidan. Kaikki voivat
komeasti, teidän potilaanne — kaikki terveitä ja iloisia.»
Niin puhui hän seisoen kummun laella, sauva
kainalossa ja toisella kädellään majan seinään nojaten —
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
