Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Muu nykyaikainen kaunokirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
.196
ihmisen ja elämän ja niiden toisiinsa suhtautumisen arviointia ja
tilintekoa. Mietteliäs ja itseytynyt savolainen »metsien mies» ja
kirjallisesti hienostunut kulttuuri-ihminen ovat siinä yhtyneet.
Useimmiten menneet muistot ja toiveet, unelmat ja pettymykset, voitot ja
tappiot, ilot ja surut, lempi ja lemmettömyys kangastelevat siinä
tyyninä jälkinäkyinä ja hiljaisina tunnemaininkeina runoilijan
mielessä ja väreilevät sieltä kuuleina kuvina ja hillittyinä sävelinä esiin.
Elämä heijastaa ikäänkuin äänettömänä sisäisenä kaikuna ja
kaihona runoilijan sielun läpi (esim. Mennyt päivä, Pellavan kitkijä,
Joutsenlaulu, Leivopari, Sanattomasti y. m. runot).
Tällainen yksilöllisen sielun sisimpiä kieliä tapaileva vaitelias
runous ei tietysti ole »suuren yleisön» runoutta; se puhuu vain
samantapaisilla tajuamis- ja tuntemis-edellytyksillä varustetuille
sukulais-hengille, mutta heille se epäilemättä tarjookin todella sykähyttäviä
tunne- ja kauneusarvoja. Osaksi lienee sen melkoiseen
vaikeatajuisuuteen syynä runojen itsenäinen, äärimmilleen hiottu ja harkittu
sana- ja tyylitaito, jollaista ei ole ennen viljelty suomenkielisessä
runoudessa. Myös muototaiturina Manninen näet kulkee omia
yksi-löisiä teitään. Hänen säkeensä ovat suppeita, tiiviitä ja
matemaattisen tarkasti täsmennettyjä; tavaton alku- ja loppusointujen runsaus
kietoo nuo useimmiten hyvin lyhyet säkeet ja säejaksot lujaksi
taiturimaiseksi punoumaksi, joka ankaran kiinteästi sitoo ajatuksen.
Varsinkin »Säkeiden» toisessa sarjassa on useita tuollaisia
»lapidaa-risia» ja »latinalaisia» runoja, joiden kireälle kierrettyyn
ajatuslan-kaan ei hevillä pääse kiinni. Onpa sellaisiakin, jotka paremmin
ymmärtää näkemällä kuin kuulemalla, Manninen kun näet runotyössään
käyttää ahkerasti sanaheitollisia ja välimerkillisiä ajatuksen
ilmaisukeinoja. Epäilemättä Mannisen suppea ja kiinteä säetekniikka,
liiallisesta taiturimaisuudestaan huolimatta, on viittonut uusia
hedelmällisiä uria meiilä niin yleisille »laveasuille laulajille»; samalla itse
hänen runojensa tummassa tunnesävyssä soi kenties suomalaisen
luonteenlaadun sisimmät ja pohjimmaiset äänet.
Mannisen läheinen henkinen sukulainen on Veikko Antero
Koskenniemi (alkujaan Forsnäs; synt. Oulussa 8 p. heinäk.
1885, ylioppilas 1903, f il. kand. 1907, »Ajan» toimittajia), joka 21 vuo-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
