Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Muu nykyaikainen kaunokirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
.179
sesta kirjallisuudesta. Siten heidän tuottamansa uusin kirjallisuus
muodollisestikin heijastelee niitä vaikutuksia, joita he ovat eri
tahoilta omaksuneet. Suorasanainen esitystapa on sittenkin jälleen
kohonnut etualalle, vieläpä niidenkin tuotannossa, jotka aikoinaan
rohkeasti ja julistavasti alottivat runomuodossa. Näitä alkajia
esiintyikin 1890-luvun puolivälissä, ikäänkuin realismin patouttaman
runovirran äkillisen laukeamisen merkkinä, J. H. Erkon ja K. Leinon
rinnalle yhfäkkiä mieslukuisa joukko.
Tyypillisenä romantikkona, lähinnä kai vanhan saksalaisen ja
nuoren skandinavilaisen (ruotsalaisen) romantiikan vaikutuksen
alaisena alotti runoihinsa Yrjö W ei j oi a, virallisesti Weilin (synt.
koulunopettajan jtoikana 8 p. elok. 1875 Jyväskylässä, ylioppilas
1893, fil. kand. 1899; toiminut pankki- ja kirjakauppa-alalla,
kustantajana y. m. liikehommissa), pannen jälleen suomeksi alkuun
uudemman taide-epiikan, jota jo U. von Schrowe vainaja oli parikymmentä
vuotta aikaisemmin »Anundillaan» yrittänyt. Weijolan kirjallinen,
paljon toiveita herättänyt esikoinen oli näet
keskiaikais-romantilli-nen 10-lauluinen luostaritarina eli »legenda» Haavoja v:lta 1895, jonka
ajallisesti, paikallisesti ja henkilöllisesti perin hauraihin ja
epämääräisiin eepillisiin kehyksiin — aiheena on tuo kulunut haavoitetun ritarin
ja häntä vaalivan abbedissan alakuloinen lemmentarina — on
kudottu kosolti uusromantiikan unelmoivaa tunnelmallisuutta ja
kaunista kuvakieltä. Ikäänkuin uusinto siitä on Weijolan toinen
suurempi eepillinen runokertoelma, 14-runoinen, nähtävästi
Olavinlinnaan sijoitettu »syystarina» Sydämiä yössä v:lta 1905, sekin
eepillisiltä puitteiltaan ja kiinnekohdiltaan yhtä ohut ja irrallinen
keski-aikais-romantiilinen lemmentarina — tällä kertaa ylhäisen
linnanneidin ja halvan huovin onnettomasta rakkaudesta — jossa samoin
lyyrillisillä tunteiden ja mielialain kuvauksilla on valtasija. Yhtä
epämääräiseltä, kirjoista opitulta pohjalta kohoo myös Weijolan
pieni, mitätön ivanäytelmä Pater Paulus. — Lyyrikkona on
Wei-jola julkaissut kaksi runokokoelmaa — Karsikko (1905) ja
Sunnuntairatsastaja (1910) — joissa vallitsee alakuloinen ja pessimistinen,
unelmain ja toiveiden aikoja kaihoisasti ihannoiva ja nykyistä
kylmän järjen, aineellisuuden ja tunteettomuuden karua aikaa vierova
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
