Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - »Kansankirjailijoita» ja kansankuvaajia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
.155
aiheita. Mutta usein on suuremmissakin sama pyrkimys
nähtävänä. Niistä Työmiehiä (1891), Peräkartanon ylioppilas (1893),
Puoli-luonne (1897), Nousukas (1904), Akilles (1906) ja Harry (1910)
liikkuvat pääasiassa oululaisessa, osaksi myös turku- ja helsinkiläisessä
ympäristössä. »Työmiehiä» ja »Nousukas» sisältävät tosioloisia
kuvauksia kaupunkilaisen tehdastyöväen elämästä ja olosuhteista ja
viitteitä niiden järjestämiseksi ihanteelliselle, työnantajia ja
työmiehiä tyydyttävälle pohjalle (vrt. Zolan ihanteita). Molemmissa
kirjoissa ilmenee lämmin myötätunto työväen pyrintöjä kohtaan ja
samalla melkoinen annos rikkaihin sekä työväen keskuudesta
kohonneihin häikäilemättömiin »nousukkaihin» tähdättyä tendenssiä.
Muissakin Järven kaupunkilaiskertomuksissa sattuu tendenssimäinen
pisto ohimennen usein melko kirpeästi rikkaihin ja säätyläisiin, jotka
ylimielisinä ja sovinnaisen ennakkoluuloisina halveksivat köyhiä ja
käyttävät heitä vain itsekkäiden pyyteittensä välikappaleina.
»Perä-kartanon ylioppilas», sen aiheellinen uusinto »Akilles» ja »Puoliluonne»
kuvailevat kaikki niitä elämän ristiriitoja ja katkeria kokemuksia,
joita joko halpa sukuperä, ylivoimaiset olosuhteet ja sovinnaiset
näkökannat tai myös oma horjuva puolinainen luonne jo lapsesta
saakka kasaavat ylioppilaiksi asti kohoavien köyhälistönuorukaisten
tielle ja joihin he tavalla tai toisella särkyvät. »Harry» sensijaan on
rikkaasta ruotsinmielisestä oululaiskodista lähtenyt ylioppilas, joka
Snellmanin sanojen ja aatteiden kannustamana (1860-luvulla) ja
suomalaiset sukujuurensa selville saatuaan muuttuu kiivaasta
ruotsi-kosta yhtä kiihkeäksi suomenmieliseksi. Kaikissa näissä
kertomuksissa on Järvi ryhtynyt sangen mielenkiintoisiin ja uutukaisiin
aihei-hin, mutta ei ole jaksanut niitä taiteellisesti yhtä mielenkiintoisella
tavalla käsitellä. — Ansiokkaimpia lienevät lopultakin toistaiseksi
hänen pohjoiskarjalaiset takalistokuvauksensa Opettaja (1907) ja
varsinkin Loinen (1908), Järven tähänastisista teoksista epäilemättä
merkittävin. Edellisessä tuntuu päähenkilö, valistus- ja
perustus-laillisintoinen opettaja Hannes Kauppi, pitäjänsä kaikki kaikessa,
vielä kovin ihannoidulta ja teennäiseltä, mutta jälkimäisessä on
sensijaan köyhä, hädissään näpistelevä Lois-Pietu ja hänen alkuperäinen
maalainen ympäristönsä kuvattu erinomaisen elävästi ja
toden-tajuisesti.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
