Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - »Kansankirjailijoita» ja kansankuvaajia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
.150
torpanpojan kirjavia vaiheita, sosialistista kiihkoilua ja lopullista
tasaantumista kertoileva Joel Sormensuo (1907). — Lassinen ei
kuvaile yksinomaan uusmaalaista kansanelämää, vaan ottaa,
varsinkin pieniin kertoelmiinsa, aiheita myös kaupunkilaisten ja
säätyläisten piiristä. Kaikkialla hän liikkuu helposti ja tottuneesti, mutta
samalla myös liian pinnallisesti, kepeän ja hutiloivan
sanomalehti-jutelmoitsijan tapaan. Hän ei useinkaan malta lähemmin syventyä
pääaiheeseen ja luonteenkuvaukseen, vaan harhautuu helposti
tarpeettomiin sivuseikkoihin ja jättää tapahtumain ja luonteen
kehityksen sattumain ja epätodellisuuksien varaan. Siitä johtuu hänen
kertomustensa yleinen keskeneräisyys ja epätasaisuus, mihin liittyy
vielä eräänlainen kielen ja tyylin teennäinen jopa joskus aivan
luonnoton sirostelu. Tämä koskee etupäässä hänen aikaisempia
tuotteitaan. Myöhemmissä hän näkyy jo tunnollisesti pyrkineen
melkoista asiallisempaan ja eheämpään kuvaus- ja esitystapaan ja
luonnekuvauksen syventämiseen. Muuten hänen kertomuksensa ovat
kyllä sujuvasti ja virkeästi kirjoitettuja ja myötätuntoisen,
ihanteellisen mielen kannattamia.
Juhani Sjöström on, jollemme ota huomioon
lukemattomia maalaisia ja kaupunkilaisia pienten, vähäpätöisten,
maalais-aiheisten seuranäytelmäin sepustajia, kansankirjailijaryhmän ainoa
merkittävämpi näytelmäkirjailija. Hän tosin alotti rajakarjalaisella,
pikemmin kansatieteellisellä kuin varsinaisesti kaunokirjallisella
luonnon- ja rahvaankuvauksella Korpien povessa v:lta 1896, johon
hän, ollessaan piirtäjänä Kalevalan kuvitusretkellä Raja-Karjalassa,
oli tehnyt hartaita ja tarkkoja, vieläpä piirtämiensä kuvien
valaisemia huomioita, mutta ryhtyi sitten käsittelemään (raja)karjalaisia
aiheita ja tunnelmia näytelmän muodossa, sepittäen nopeasti
peräkkäin kansannäytelmät Mari, Salmin tyttö ja Irja (vv. 1897—99).1
Niissä kaikissa on melkoisen vahva ainakin ulkonaisesti karjalainen
paikallisväritys karjalaisine henkilöineen, ajatus- ja kansantapoineen
(»Salmin tytössä» m. m. karjalaisen kihlajais- eli »tuppijuhlan» kuvaus),
1 Painamatta on Sjöströmin mielikuvituksellinen satunäytelmä Päivän
tyttö (näytelty) ja yhteiskunnallisen näytelmän koe Voimien vallassa.
Painettu on mitätön pilanäytelmä Lesken kanssa naimisiin.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
