Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - »Kansankirjailijoita» ja kansankuvaajia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
123
Häme, Karjala ja Uusimaa ovat saaneet edustajansa. Sensijaan
Suomen vanhin viljelysseutu, lounais- ja länsi-Suomi, on jäänyt
milt’ei osattomaksi. Näyttääkin siltä kuin kansankuvaus rakasi
taisi mieluimmin niitä syrjäisempiä seutuja, joissa aikaisemmin
vanha kansanrunous ja myöhemmin n. s. talonpoikaisrunous ovat
viihtyneet. Runopukuisesta esitysmuodosta on vain ajan yleisen
virran mukana siirrytty suorasanaiseen, romantiikasta realismiin,
kunnes viime aikoina on taas näkynyt pientä pyrkimystä runomuotoa
ja romantiikkaa kohti.
Santeri Alkio ja pohjalaiset kansankirjailijat.
Vakavan ja tyynen keskipohjalaisen Päivärinnan jälkiä rahvaan
valistajana ja tapainparantajana astui pian tulisempi ja
toiminta-tarmoisempi eteläpohjalainen kansankirjailija Santeri Alkio, jonka
vaikutus sekä kirjailijana mutta varsinkin hartaana ja tarmokkaana
edistys- ja valistusaatteiden ajajana on tehnyt hänen nimensä
yleisesti tunnetuksi.
Alkio (alkuperäiseltä nimeltä Aleksanteri Filander) syntyi 17 p.
kesäk. 1862 Laihialla, missä hänen isänsä oli ensin räätälinä,
sittemmin maakauppiaana. Hän kävi läpi Laihian kansakoulun ja rupesi
sitten isänsä puotipojaksi. Korkeampiin kouluihin eivät kodin varat
riittäneet. Jo 17-vuotiaana hänen täytyi isän kuoltua ottaa
velkainen pesä hoitoonsa. Myöhemmin hän otti sen omiin nimiinsä ja
yhdisti maakauppaansa myös kirjakaupan, kunnes v. 1905 lopetti
molemmat liikkeensä, antautuakseen entistä yksinomaisemmin
sanomalehti-, aatteenajo- ja myöhemmin myös puoluetoimiin.
^ Koska Alkion ei suoranaisesti ole tarvinnut taistella aineellista
puutetta vastaan, on hänellä paremmin kuin useilla muilla
kansan-kirjailijoilla ollut tilaisuus omin päin, itseopiskelulla, kartuttaa
tietojaan ja rikastuttaa henkeään. Hän onkin kansanmieheksi
harvinaisen lukenut ja laajatietoinen mies, eikä tämä oppi ja tieto ole
suinkaan jäänyt »vakan alle», vaan on monella tavalla tehty korkoa
kasvavaksi. Jo varhain (v:sta 1877 saakka) hän alkoi kirjoitella
sanomalehtiin ja ottaa osaa aatteellisiin rientoihin. Varsinkin nuoriso-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
