Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Johdannollinen yleiskatsaus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
14
Ien astunut maailmankirjallisuuden erikoiseksi vaikkapa vain
vaatimattomaksikin osaksi.
Juuri 1880-luku tekee kaunokirjallisuudessa vaikutuksellisen
käänteen, sillä tällöin astuu esiin se nuorempi kirjailijapolvi, joka
kielellisesti suomalaisempana ja aatteellisesti sekä taiteellisesti
»eu-roppalaisempana» sitten pitää pystyssä kirjallisuuden lippua,
vanhemman polven edustajain jäädessä yhä enemmän syrjään. Tämän
nuoremman polven parhaat edustajat ottavat tietysti vaikutuksia
ulkomailla ja liittyvät osaltaan niihin uusiin realistisiin
aatevirtauksiin, jotka täällä olivat elämän eri aloilla ilmenneet. Aika oli sekä
kirjallisuudessa että taiteessa samoinkuin yhteiskunnallisessakin
toiminnassa tosielämän, realismin, käytännöllisten ihanteiden aika.
Kirjallinen realismi eli tosioloisuuskuvaus, jossa suorasanainen
esitysmuoto oli täydellisesti valtasijalla, teki paraillaan voittokulkuaan
Ranskasta Skandinavian maiden kautta Suomea kohti. Meillä sen
olikin helppo juurtua, sillä olihan täällä sille tienraivaajana Aleksis
Kiven ja Pietari Päivärinnan kotoinen, suomalainen realismi.
Varsinkin norjalaiset kirjailijat Ibsen, Björnson, Lie, Kielland ja
Gar-borg löysivät meillä herkkää vastakaikua nuorissa mielissä sekä
tuoreen realistisen taiteensa että purevan yhteiskunnallisen
arvostelunsa kannattamina. Nuori polvi omaksui heidät innolla.
Kirjoituksessa Henrik Ibsen ja me suomalaiset 1 kertoo Juhani Aho vasta
ylioppilaaksi tullessaan (1880) kuulleensa ensi kerran puhuttavan
Ibsenistä. Uteliaisuudesta hän hankki itselleen Ibsenin runot,
tavaili niitä ahkerasti, vaikk’ei oudon kielen vuoksi puoliakaan
ymmärtänyt, ja ihastui niiden jykevään voimallisuuteen, joka oli vallan
toista laatua kuin kotoisten laulajaimme lauha ja lempeä runous.
Samoin hänen toverinsakin. Pian he tutustuivat myös Ibsenin
näytelmiin, ensin aikaisempiin, sitten myöhempiin, jotka heistä olivat
ikäänkuin »uusien aatteiden juhlia». »Ibsen täytti meillä tyhjän
paikan»; hän tuntui niin suomalaissukuiselta, sanoo Aho. Ja Ibsenin
ohella he tutustuivat pian Björnsoniin, Liehin, Kiellandiin, vieläpä
Garborgin murrekieleenkin. Tässä tutustumisessa auttoi heitä
puolestaan Suomalainen teatteri, joka samaan aikaan alkoi näytellä
1 Uusi Kuvalehti 1898, n:o 5.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
