Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Perustavia kirjailijoita
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
70
kirjallisuuden vaiheet (1897), käsitelty »saman johtavan aatteen
kannalta, joka on määrännyt tekijän oman kirjallisen toiminnan ja
viitonnut koko hänen elämänsä uran, suomalaisen
kansallisuuden aatteen», kuten teoksen täydentäjä ja painoon toimittaja,
Julius Krohnin poika ja työn jatkaja professori Kaarle Krohn teoksen
johdatuksessa lausuu. Siitä jo tarpeeksi selviää, missä hengessä tekijä
on ainettansa käsitellyt. Tämä tarkka ja perusteellinen teos on
epäilemättä kauan pysyvä suomalaisen kirjallishistoriallisen
tutkimuksen kantakirjana.
Yhtä paljon uria aukovaa laatua oli Julius Krohnin
tutkimustyö suomenkansan muinaisrunouden alalla. Entisen epäkriitillisen
ja hapuilevan selvittelyn sijalle hän asettaa täysin tieteellisen
tutkimusmenettelyn, luo erityisesti aivan uuden kansallisen
tieteenhaaran, jolla juuri suomalaiset runsaiden ainestensa avulla voivat
saada paljon aikaan. Hän ei kuten Ahlqvist y. m. vanhemmat
Kalevalan tutkijat tyytynyt vain painetun Kalevalan runojen epävarmaan
todistusvoimaan, vaan syventyi suorastaan itse alkuperäisiin
runojen kirjaanpanoihin ja lukuisiin toisinnoihin, joita toisiinsa
vertailemalla hän koetti päästä selville kunkin yksityisen runoaiheen
alkumuodosta ja sen myöhemmästä kehityshistoriasta. Tätä uutta
vertailevaa menettelytapaa, jota hänen poikansa prof. Kaarle Krohn
011 edelleen kehittänyt, nimitetään tavallisesti
maantieteellisin s t o r i a 11 i s e k s i ja on se kansanrunouden tutkimuksessa nykyään
muuallakin hyväksytty. Julius Krohnin päätyö tällä alalla on hänen
lavea Ara/eea/a-teoksensa (1883—85), jossa hän ansiokkaasti selvittelee
Kalevalan kaunotieteellistä arvoa ja sen runojen
muodostumishisto-riaa. Tosin tutkija siinä liiaksi otaksuu Kalevalan runoaiheita
lainatuiksi naapuri- jopa kaukaisemmiltakin kansoilta, ulottaen
vertailunsa kauas Aasian kansain runouteen saakka. Tätä teosta vastaan,
jossa Krohn sitovasti koetti todistaa Kalevalan runostoa
suomalaisten heimojen yhteistyöksi, joskohta karjalaiset olivatkin siinä
lopulliset muodostelijat, suuntasi Ahlqvist edellä mainitun tutkimuksensa
Kalevalan karjalaisuus. — Nykyinen Kalevalan-tutkimus seisoo
edelleen pääasiassa Julius Krohnin laskemalla pohjalla. Suuressa (895
sivua) teoksessaan Kalevalan runojen historia (1903—10) on prof.
Kaarle Krohn uusien (varsinkin virolaisten) aineskokoelmain avulla
paljon oikonut ja täydentänyt isänsä tutkimuksia sekä toistaiseksi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
