Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Perustavia kirjailijoita
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
66
Pohjanpiltti (Mansikoita ja Mustikoita 1859, uusi painos 1891),
historiallisen novellin varsinainen esikoinen suomenkielellä, jollemme
ota lukuun Hannikaisen aikaisempia vähäpätöisiä yritteitä. Tosin
se on pikemmin vilkkaan mielikuvituksen romanttinen tuote kuin
varsinaisesti historiallinen kuvaus, enemmän kätevästi hahmoteltu
luonnos kuin valmis taideteos. Mutta tekijänsä kansallinen
näkökanta ja ryhdikkäisyys siitäkin heijastaa. Aihe on suomalainen,
vieläpä erityisesti pohjalainen, ja Maunu piispa siinä lausuu
suoma-laistensa puolesta sanoja, jotka lähtevät tosisuomalaisesta
sydämestä. Tapahtumat vievät lukijan 1200-luvun lopulle pirkkalaisten
uutisasutuksen ajoille, ja niiden keskus on Lyyli Kurki, Laukon
jylhän isännän Matti Kurjen tytär. Rohkea »Pohjanpiltti», Vitjakka
Pouttu, ryöstää rakastamansa Lyylin itse jouluyönä Laukosta
Pohjanmaalle, juuri kun Kurki aikoi naittaa Lyylin ruotsalaiselle ritari
Haraldille. Kurki ja Harald saavat surmansa taistellessaan
Pohjanmaan pirkkalaisia vastaan, mutta isän kirous tempaa myös Lyylin
ja Vitjakan voitollisen laivan odottamatta merenpohjaan, ja siitä
muka syntyy Merenkurkkuun »Pohjanpiltti» niminen vaarallinen
kari. Tämä loppukohtaus on heikko ja perustelematon, mutta
muuten on novelli täynnä ripeää toimintaa ja jännittäviä kohtia, jotka
tosin usein liian höllästi liittyvät toisiinsa. Itse kokoonpanossa
(tapaukset kertoo oikeastaan nuijapäällikkö Pentti Pouttu) vivahtaa
kai Topeliuksen vaikutus. Henkilöistä ovat selvimmin hahmoteltuja
piispa Maunu ja kaniikki Ragvald sekä varsinkin jylhän voimakas
Matti Kurki, jonka rautaisesta olemuksesta heijastaa tekijän oma
järkkymätön taistelijaluonne.
Näyttääpä »Pohjanpiltti» heti ilmestyttyään innostaneen
muitakin historialliseen novellikirjailuun suomenkielellä. Lähinnä siinä
suhteessa ansaitsee mainita kolleega Anton Wilhelm Lindgrenin
novel-Iit Erä-pyhä ja Klaus Götrikkinen, jotka ilmestyivät kalenterissa
Mansikoita ja Mustikoita 1863. Edellisen aihe on Birger Jaarlin
ristiretken ajoilta Hämeestä (Kangasalta); jälkimäinen vie lukijan
Suomessa ja Saksassa seikkailusta toiseen rälssimiehen ja soturin
Klaus Gölrikkisen mukana 1300-luvun alkupuolella. Molemmissa
on romanttinen lemmentarina vastuksineen ja vaaroineen
keskuksena, ja ovat ne vilkkaasti ja jännittävästi kerrottuja, joskin tai-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
