Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Perustavia kirjailijoita
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
että Hannikaisen täytyi vuoden 1847 lopussa lakkauttaa lehtensä.
Tosin hän tämän jälkeenkin otti joko toimittajana tai avustajana
osaa moneen viipurilaiseen ja helsinkiläiseen lehtiyritykseen
fLukemisia maamiehille 1849—51; Suometar; Sananlennätin 1856—58;
Aamurusko, »sanaisia lapsille» 1857—59; Otava 1861—63; ja Uusi
Suometar), kirjoitellen ahkerasti sanomalehtiin milfei kuolemaansa
asti, mutta sittenkin juuri Kanava, jolla hän pani alkuun uudemman
suomenkielisen sanomalehdistön, on Hannikaisen
sanomalehtimies-työn loistokohta. Kanavan avaamaa uraa astui, kuten jo on
mainittu, v. 1847 perustettu Suometar ja vähitellen moni muukin lehti,
mikäli ahtaat paino-olot sallivat.
Kaunokirjailijana Hannikainen on kokeillut runouden eri
aloilla. Hänen omintakeisia lyyrillisiä runokokeitaan ynnä useita
käännöksiä saksalaisesta (Goethen ja Schillerin) sekä ruotsalaisesta
(Runebergin ja Nicanderin) runoudesta on painettu Snellmanin
Saimaan sekä hänen itsensä toimittamiin sanomalehtiin. Ne eivät ole
mainitsemisen arvoisia. Omintakeisten aiheet ovat matalia, käsittely
innotonta, runopuku sekä niissä että käännöksissä kömpelö.
Laulurunouden alalla Hannikainen, niin kalevalaisilta laulumailta kuin
olikin kotoisin, ei ole runotartamme yhtään taivalta eteenpäin
vienyt. Saksankielinen koulukasvatus jäykisti hänen suomenkielisen
kantelonsa kielet.
Hannikaisen pääansio kaunokirjailijana on näytelmän ja
novellin alalla. Ennen Hannikaista nämä molemmat kirjallisuuslajit
olivat milt’ei »valkeita täpliä» suomenkielisessä kirjallisuudessa.
Sen sijaan laulurunouden jopa kertovankin runouden
vaatimattomia viljelijöitä oli Agricolasta alkaen ollut jo koko pitkä liuta, tosin
nekin vain enimmäkseen kokeilijoita ja asianharrastajia. Jo v. 1650
oli kyllä Turun yliopiston professori Erik Justander suomeksi
mukaillut erään latinalais-ruotsalaisen koulunäytelmän Tuhlaajapoika
ylioppilasten esitettäväksi rehtorinvaihtujaisissa. Samoin oli harras,
monipuolinen ja tuottelias valistuskirjailija Jaakko Juteini (1781
—1855) v. 1817 sommitellut taikauskoisen ja ennakkoluuloisen
rahvaan valistamiseksi pari pientä huvinäytelmän tapaista
vuorokeskustelua, Perhekunda ja Pila pahoista hengistä. Ja kymmenkunta vuotta
ennen Hannikaista, v. 1834, oli kansallisesta innostuksesta vielä
vanhoillaan miekkamiehestä ahkeraksi kynäniekaksi päätynyt enti-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
